Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Voltti veneellä

Harvoinpa olen ajanut sellaiseen aallokkoon, että vene on pitänyt kääntää ympäri ja palata takaisin häntä koipien välissä samaa reittiä kuin mistä olen tullutkin.

Ei tuuli lauantaina mikään mahdoton ollut, noin 13 metriä sekunnissa, mutta kun  puhuri osuu johonkin pohjamuodoltaan sopivaan paikkaan isolta aukolta, aallokosta pakkaantuu huimasti isompaa kuin muualle keskimäärin. Tällaiseen kohtaan osuimme Houtskarin Kittuisten lauttarannan maisemissa olevan lahden suun niemennokassa, jossa Buster meinasi heittää katolleen ennen kuin tajusimme kääntyä takasin.

Voi sitä vene muutenkin olla vaarassa mennä ympäri. Keulapaikasta kalastanut Viskarin Timo viskasi viikonlopun taimenretkellämme viehettä niin, että viehe tarttui jonnekin veneen takaosan kaiteeseen. Ennen kuin hän sai heittoliikkeen katkaistua,  paatti singahti toimenpiteen seurauksena ilmassa volttia.
Minä sain onneksi lennon aikana napattua kolme virveliä, 50 uistinta, nostokoukun, Timon villahousut  ja Aarne Tenkasen kasetin ilmasta kiinni, vaikka pyörin itsekin ilmassa, joten vältyin kalustetappioilta.

Vene päätyi onneksi oikein päin vauroitta, mitä nyt yksi sorsa oli voltin aikana lentänyt päin tuulilasia ja kimmonnut siitä Timon kurkkuun. Hän kuitenkin sai sen nopeasti nielaistua – sorsan, ei tuulilasia – jonka jälkeen jatkoimme iloisesti laulellen matkaamme.

No ei  nyt sentään ihan. Tosiasiassa Timon epäonnistuneen heiton seuraus oli se, että Timon virveli lensi mereen . Sinne menivät ja jäivät niin Shimanon Calcuttan kela, vapa kuin uusi arvouistinkin. Noin 300 euron menetys tietysti harmitti miestä, mutta yritin lohduttaa, että kalustotappiot kuuluvat asiaan, ja että on sitä muillekin sattunut.

On siinä se hyvä puoli, että tällaisten onnettomuuksien seurauksena bruttokansantuote kasvaa ja ainakin henkilökohtaiset investoinnit lähtevät taas liikkeelle, vaikka todennäköisesti Elinkeinoelämän Ruikutusliitto yrittää väittää niitäkin harhaksi.

Kalustotappio sai Viskarin Timon ilmeen vakavaksi. (Kuva: Jukka Vehmanen)
Kalustotappio sai Viskarin Timon ilmeen vakavaksi. (Kuva: Jukka Vehmanen)

Minulta lähti kerran Iniössä virveli mereen, kun pidin vapaa pystyssä yrittäen puhdistaa viehettä roskista. Nylundin Tapio tempaisi samaan aikaan heittoa liikkeelle ja tietenkin vieheen koukku nappasi vapani kärkirenkaaseen. Olin aika hölmistynyt, kun yhtäkkiä koko setti lähti käsistäni taivaan tuuliin ja lopulta meren pohjaan.  Kyllä meitä lopulta nauratti, varsinkin Tapsaa, joka sai taas myytyä minulle uuden setin aikanaan pitämästään Turun Pyyntivälineestä.

Vapoja ei koskaan kannatakaan pitää veneessä pystyssä esimerkiksi vapatelineessä silloin, kun kalastussessio on meneillään.  Toinen virvelisettejä syövä tapa on panna siirtymätaipaleen ajaksi vapa nojaamaan veneen peräpelistä ulos niin, että viehe roikkuu ja pomppii peräaalloissa. Siitä on yksi sun toinenkin vapa tempautunut Ahdin välinevarastoon. Jos että usko, kokeilkaa.

Viikonlopun kalastusretkemme meni muutenkin päin mäntyä jo heti aluksi. Perjantaiehtoona meidän piti herkutella ankeriasmonnilla, joita hampurilaiskeisari Heikki Salmela on koekasvattanut Clewerin tiloissa Skanssin kupeessa. Nyt niitä on saanut jo kaupasta ainakin toistaiseksi.

Ankeriasmonni voitti mökillämme kauneuskilpailun, jonka muut osanottajat olivat minä ja Viskarin Timo.
Ankeriasmonni voitti mökillämme kauneuskilpailun, jonka muut osanottajat olivat minä ja Viskarin Timo.

Ankeriasmonni on aivan hiton ruma kala, mutta sain jo juttukeikalla siitä makupalan, joka oli oikein maukas. Ajattelin, että jos päältä ruma kala on sisältä hyvä, ehkä minäkin voisin olla.  Ryssin kuitenkin herkun savustusvaiheessa sillä lailla, että kypsyys jäi vajavaiseksi – niin kuin minäkin olen jäänyt sisäisesti.

Asiaan. Lauantaina lounaistuuli haittasi taimenkalastusta niin, että ajauduimme muutamaan tyynempään haukipaikkaan, josta niitä nousi puolen tusinaa, kaikki pieniä.

Taimenia emme lauantaina saaneet, mutta sunnuntaina nostimme panosta ja päätimme tavoitella päiväsaaliiksi kymmentä mitallista taimenta, koska tavoitteet kannattaa kuulemma asettaa korkealle. Sontapuhetta. Jäimme tavoitteesta pahasti jälkeen, kun emme saaneet yhtään, vaikka sää oli kohdallaan: tuulta vain kuutisen metriä lounaasta, merivesi suurin piirtein normaalilla korkeudella ja sadekuurojen jälkeen aurinko pilkisteli pilvien välistä.

Alkaako kuulostaa tutulta? Ei se mitään, en menetä toiveikkuuttani. Viime vuonnakin paras taimenaika koitti vasta joulukuussa, jolloin sain 5 taimenta.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalju kalastaja pani perukkeita päähänsä.

2 vastausta artikkeliin “Voltti veneellä”

  1. Mr MT

    On se taas kiva lukea että uhanalaiset meritaimenet ovat turvassa 🙂
    Itse tein tänä syksynä vain yhden viikonlopun reissun ja +50cm taimen tuli. Onnittelen itseäni ja luen blogia tyytyväisenä 🙂


  2. olavi kauppinen

    Oisko huonoin taimenuosi varsinaissuomen saaristossa aikoihin?


Vastaa