Luonto

LUONTO | Jonna Lankinen |

Saaristomeren meriruohoniityillä alkaa kunnostuskokeilu

Saaristomerellä aletaan kokeilla meriruohoniittyjen entisöimistä. Vedenalaisilla meriruohoniityillä on iso merkitys ilmastonmuutoksen hidastamisessa.

Jos olet snorklannut Saaristomerellä, erityisesti ulkosaaristossa, olet saattanut nähdä merenpohjassa vihertävän ruohokentän.

Tällaisia meriruohoniittyjä löytyy Suomen merialueilta noin kolmenkymmenen neliökilometrin verran. Koko Itämeren alueella niitä kasvaa yhteensä noin 2 000 neliökilometrin alalla.

Nämä merenpohjassa kasvavat ruohoniityt ovat hämmästyttävän tehokkaita hiilinieluja, jotka varastoivat hiilidioksidipäästöjä ja hillitsevät siten ilmastonmuutosta.

Maailmalla ne keräävät noin 35 kertaa enemmän hiiltä kuin esimerkiksi trooppiset sademetsät.

Meriruohoniittyjä. Kuva: Christoffer Boström.
Meriruohoniittyjä. Kuva: Christoffer Boström.

Åbo Akademin tohtorikoulutettava Emilia Röhr tekee parhaillaan väitöskirjaa meriruohoniittyjen hiilinielukapasiteetista.

– Tämä on ensimmäinen tutkimus tästä aiheesta Suomessa. Se on tärkeä, sillä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana maapallolta on hävinnyt 29 prosenttia meriruohoniityistä.

Häviämisvauhti on nopeampaa kuin sademetsillä. Meriruohoniittyjen kaltaiset merenalaiset ekosysteemit ovat huonosti suojeltuja, toisin kuin esimerkiksi sademetsät.

– Meriruohoniittyjen väheneminen johtuu pääosin ihmisperäisistä syistä kuten liikakalastuksesta, rantarakentamisesta ja rehevöitymisestä. Näistä syistä johtuen me olemme vaarassa hävittää yhden tehokkaimmista hiilinieluista koko maapallolla.

Graafi: TS/Ante Johansson.
Graafi: TS/Ante Johansson.

 

 

Suomen kannalta astetta huonompi juttu on se, että meidän kotoisat meriruohoniittymme eivät yllä samoihin tehokkuuslukuihin kuin muualla maailmalla.

– Meidän murtovesiolosuhteissamme meriruohot kilpailevat elintilasta makean veden kasvillisuuden kanssa. Siksi meriruohot kasvavat esimerkiksi Saaristomerellä lähinnä avoimilla rannoilla, ulkosaaristossa, paikoissa jotka eivät ole muiden kasvien suosiossa, Röhr kuvailee.

Näihin kasvupaikkoihin merivirtaukset ja aallokot osuvat usein estoitta.

Kun pyörteet tuivertavat vihreää ruohomattoa, valtaosa hiiltä sisältävistä pienhiukkasista kulkeutuu virtojen mukana jonnekin aivan muualle.

– Emme vielä tiedä mihin. Ne eivät kuitenkaan jää meriruohoniityille. Siksi Suomessa meriruohoniittyjen rooli hiilinieluna on pienempi verrattuna esimerkiksi Tanskaan, Röhr sanoo.

Kuva: Christoffer Boström.
Kuva: Christoffer Boström.

Tutkijat ovat kuitenkin toiveikkaita.

Viime kesänä Åbo Akademi lähti mukaan nelivuotiseen, eurooppalaiseen hankkeeseen, jossa tutkitaan, voiko ihminen kunnostaa meriympäristöjä entiselleen.

Ensimmäinen kesä kului suunnitelmia laatien, mutta tulevana kesänä Saaristokeskus Korpoströmissä aiotaan koeistuttaa meriruohoa sellaiseen merenpohjaan, jossa sitä on joskus aiemminkin kasvanut.

– Testaamme täällä eri metodeja, jotka voisivat edesauttaa meriruohoniittyjen onnistunutta restaurointia. Tarkkailemme, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, menestyykö vasta istutettu niitty tai ei, kertoo hankkeen tätä osa-aluetta vetävä dosentti Christoffer Boström Åbo Akademista.

Kuvan tummat alueet ovat meriruohoniittyjä, vaaleat alueet hiekkapohjaa. Kuva: Christoffer Boström.
Kuvan tummat alueet ovat meriruohoniittyjä, vaaleat alueet hiekkapohjaa. Kuva: Christoffer Boström.

Kenttäkokeet ovat pienimuotoisia, eikä varsinaisia isojen kenttien istutuksia ainakaan vielä tulla tekemään Suomen merialueilla.

Vedenalaisten niittyjen restaurointi on kallista, hidasta ja täynnä riskejä.

Äskettäin julkaistu maailmanlaajuinen tutkimus osoitti, että meriruohojen istuttamisprojektien onnistumisprosentti kolmen kasvuvuoden jälkeen on alle 37 prosenttia.

Boströmin tutkijaryhmää ajaa eteenpäin ainakin yksi onnistumisen kokemus maailmalta.

– Onnistunein projekti on Australiassa. Siellä eräs yksityishenkilö istutti sinnikkäästi useiden vuosien aikana meriruohoa omaan merenlahteensa. Onnistumisprosentti oli melkein sata.

– Se on osoittautunut yhdeksi maailman onnistuneimmista restaurointihankkeista, dosentti Christoffer Boström sanoo.

Mikä on hiilinielu?

  • Tärkeimpiä hiilinieluja ovat maaperän kasvillisuus ja mereinen kasvillisuus.
  • Hiilinielut varastoivat maapallon hiilidioksidipäästöjä ja ehkäisevät siten ilmaston lämpenemistä eli ilmastonmuutosta.
  • Ihmistoiminta vaikuttaa hiilinielujen kokoon ja säilymiseen. Esimerkiksi metsien istutus kasvattaa hiilinieluja, kun taas metsien ylisuuret hakkuut vapauttavat hiilidioksidia uudelleen ilmakehään.
  • Metsät ovat Suomen tärkein hiilinielu.

Miksi meriruohoniityt ovat niin tehokkaita hiilinieluja?

  • Meriruohoniittyjen tehokkuus varastoida hiiltä perustuu siihen, että ruohojen juurakko hajoaa hyvin hitaasti sekä koostumuksensa että merenpohjan vähähappisuuden ansiosta.
  • Koska juurakot hajoavat hitaasti, ne varastoivat valtaosan yhteyttämästään hiilestä.
  • Hiili säilyy meriruohoniittyjen juurakoissa jopa tuhansia vuosia.

Meriajokas

  • Meriajokas (Zostera marina) on pohjoisen pallonpuoliskon yleisin meriruoholaji. Se kiinnittyy suikertelevalla juurakollaan hiekkapohjaan. Putkilokasvien juurakko varastoi hiiltä vuosisadoiksi.
  • Suomen meriruohoniityt ovat nimenomaan meriajokkaan muodostamia. Meillä meriajokkaan nauhamaiset lehdet kasvavat noin 20–100 cm pitkiksi.
  • Meriajokas on Suomessa alkuperäislaji. Sitä tavataan Porvoosta Ahvenanmaalle ja Utöstä Raumalle. Se on elinvoimainen laji, mutta määrätty silti silmälläpidettäväksi.

Vastaa