Luonto

LUONTO | Jonna Lankinen |

Saaristomeri on harvinaisten sienten ja kääpien aarreaitta

Biologi Panu Kunttu kulki 40 saarta Hiittisistä Korppooseen. Näillä reissuilla hän löysi useita sieniä, joita ei tunneta vielä missään muualla maailmassa.
 
 
 
Saaristomeren saarilla kasvaa sellaisia sieniä ja kääpiä, joita ei kasva missään muualla Suomessa.
 
Ja vieläkin parempaa: Kemiönsaaren Taalintehtaalla asuva biologi Panu Kunttu löysi saaristosta myös seitsemän sellaista sientä, joita ei ole vielä löytynyt mistään muualta.
 
Näistä löydöistään Kunttu väitteli lokakuussa maatalous- ja metsätieteiden tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta.
 
– On kenen tahansa biologin unelma löytää uusia lajeja. Tämä tutkimus osoittaa, ettei uuden ja tuntemattoman perässä tarvitse lähteä tropiikkiin asti.
 
– Saaristomeri tarjoaa erittäin mielenkiintoisen tutkimusympäristön, sillä alueelta löytyy pitkään koskematta olleita metsiä. Se on harvinaista nykypäivänä, Kunttu sanoo.

Melomalla saaresta toiseen

Käytännössä Panu Kunttu kulutti kolme syksyä melomalla sienien ja kääpien perässä merikajakilla saaresta toiseen.
 
Hän yllättyi itsekin siitä, että neljältäkymmeneltä Saaristomeren saarelta löytyy lähes puolet kaikista Suomessa tunnetuista 750 kääpä- ja orvakkalajista.
 
– Saaristoluonto on todella rikas. Tutkin näillä saarilla yhteensä 11 000 kuollutta puuta, mutta siitä huolimatta määrä oli yllätys.
 
Kuntun tärkeimmät työkalut olivat puukko, suurentava luuppi ja paperipussi. Aina kun näki kannon, oksan tai kuolleen puunrungon, hän suuntasi etsimään niistä sienten itiöemiä.
 
– Sitten tutkin luupilla löytöäni ja katsoin, pystyykö lajin määrittämään maastossa. Useimmiten ei pystynyt, joten otin puukolla palasen paperipussiin. Tällaisia näytteitä otin yhteensä 3 600 tarkempaa lajimääritystä varten.

Orvakoita tai raspikoita

Uudet Kuntun löytämät lajit ovat vielä vailla suomenkielistä nimeä.
 
Kuntun löydöt tullaan käsittelemään nimistötoimikunnassa, joka keksii uusille lajeille sopivia nimiä.
 
Tuloksia voidaan odotella todennäköisesti ensi vuonna.
 
Jonkinnäköisiä orvakoita tai raspikoita saattaa olla luvassa, sienten lajiryhmien mukaan.
 
– Tämä tutkimus osoitti, että myös oksat ja kannot ovat sienille tärkeitä, ei pelkkä runkopuu. Kaikki puun kuolleet osat ovat merkityksellisiä. Siksi suojelupanoksia ei voida keskittää yhteen kasvupaikkaan, vaan niitä pitää turvata monipuolisesti.
 
Kuntun mukaan tieto siitä, että ihan kaiken tyyppisellä kuolleella puulla elää sienilajeja, on tulos jota voidaan hyödyntää kaikkialla Suomessa.
 
– Koko luonnonkirjolla on oma arvonsa riippumatta ihmisten tarpeista. Mitä toimivampia ja vahvempia meidän ekosysteemimme ovat, sitä paremmin ne turvaavat ihmisenkin tarpeita.

Tervaleppä on arvossaan kuolleenakin

Aiemmin biologit ovat tienneet, että haapa on Suomen lajirikkaimpia puita. Sillä elää hyvin monenlaista lajistoa.
 
Nyt Kuntun yllätti, että saaristossa tutut tervalepät ovat tavattoman lajirikkaita nekin.
 
– Tervalepässä on paljon harvinaisia lajeja. Tässä tutkimuksessa löysin 27 lajia vain tervalepältä. Se on aika korkea tulos ja tärkeä tietää, sillä tervalepän lajistoa ei ole juuri tutkittu.
 
Kunttu vinkkaakin, että tervalepän säästäminen esimerkiksi mökkitontilla on tärkeä teko, oli puu sitten elävä tai kuollut.
 
 

Uusista sienistä ja käävistä Panu Kuntulla ei ole vielä kuvia, mutta saaristosta on kuvattu koko joukko muitakin erikoisia lajitovereita. Kuvat: Panu Kunttu.
Uusista sienistä ja käävistä Panu Kuntulla ei ole vielä kuvia, mutta saaristosta on kuvattu koko joukko muitakin erikoisia lajitovereita. Kuvat: Panu Kunttu.

 
 
Biologi Panu Kunttu löysi kuvauspäivänä tästä kannosta sangen yleistä kantokääpää. Kuva: TS/Marttiina Sairanen.
Biologi Panu Kunttu löysi kuvauspäivänä tästä kannosta sangen yleistä kantokääpää. Kuva: TS/Marttiina Sairanen.

 
 
Meri on tuttu työympäristö Panu Kuntulle. Hän kulki tutkimansa saaret läpi merikajakilla meloen. Kuva: TS/Marttiina Sairanen.
Meri on tuttu työympäristö Panu Kuntulle. Hän kulki tutkimansa saaret läpi merikajakilla meloen. Kuva: TS/Marttiina Sairanen.

 
 
 
 
Talvella avautuu sienitietokanta

”Nyt mullistetaan kanttarellipaikkojen pimittämisen kulttuuri.”

Tänä talvena netissä avautuu uusi Sieniatlas-sienitietokanta osoitteessa sieniatlas.fi.
 
Se on tavallisille kansalaisille tarkoitettu havaintoilmoitusjärjestelmä, joka keskittyy Suomen suursieniin eli paljain silmin nähtäviin sienilajeihin.
 
Idea sienitietokannan takana on puhdas tiedon kerääminen.
 
– On aika vaikeaa ja työlästä kerätä tietoa siitä, missä kasvaa harvinaisia ja uhanalaisia sieniä. Sitä ei mitenkään pystytä tekemään ammattivoimin. Innokkaita harrastajia on onneksi Suomessa ihan käsittämätön määrä, perustelee hankkeen koordinaattori, Jyväskylän yliopiston tutkija Panu Halme.

”En kyllä kerro tattipaikkojani”

Koneen säätiön rahoittama hanke on toteutettu yhteistyössä Turun, Oulun ja Jyväskylän yliopistojen, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Suomen sieniseuran kanssa.
 
– Vastaavia havaintoilmoitusjärjestelmiä on luontoon liittyen olemassa melko paljon, mutta ei yhtään vielä sienille.
 
Voiko kuka tahansa ilmoittaa sinne löytämistään sienistä?
 
– Kyllä voi. Olemme jo nyt järjestäneet kursseja ja leirejä kansalaisille, joilla pyrimme kouluttamaan heitä keräämään luotettavaa sienihavaintoaineistoa.
 
Varsinainen havaintojen keruu käynnistyy vielä tämän talven aikana, ennen lumien sulamista.
 
Odotetaanko sienitietokantaan paljastuksia Suomen parhaista kanttarelli- ja tattipaikoista?
 
– Ensimmäinen reaktio ihmisillä voi olla, että en kyllä kerro tattipaikkojani. Ne kaikkein varjelluimmat ruokasienet voivat olla niitä viimeisiä, joita tavalliset harrastajat ilmoittavat, mutta kun mennään kovan luokan sieniharrastajiin, he eivät enää mustasukkaisesti pimitä omia sienipaikkojaan.

Uudenlaisia sieniä ihmisten valikoimiin

Panu Halme sanookin, että sienitietokannan yhtenä tavoitteena on mullistaa sienihavaintojen keruu monin tavoin.
 
– Nyt mullistetaan kanttarellipaikkojen pimittämisen kulttuuri. Kyllä minäkin olen julkisesti kertonut omia parhaimpia torvisienipaikkojani.
 
Halme uskoo, että kun ihmisten sieniosaaminen laajenee, moni alkaa kerätä myös sellaisia ruokasieniä, jotka eivät ole niin kilpailtuja.
 
 

Luonto Plus:

Videoita Ruissalon käävistä

Jos käävät kiinnostavat, kannattaa kurkata myös TSTV:n arkistojen aarteisiin.
 
Toimittaja Ann-Mari Rannikko ja Luonto Plussan luontoasiantuntija, Turun yliopiston eläinmuseon konservaattori Ari Karhilahti kävivät syksyllä 2014 tutustumassa Ruissalosta löytyviin kääpiin.
 
Kääpäjahdissa Ruissalossa (syksy 2014):


 
Paluu kääpämetsään (syksy 2014):

 
Kääpätrilogian päätös (syksy 2014):

 
 

Vastaa