Luonto

LUONTO | Turun Sanomat |

Saaristossa tänä kesänä suuri sinileväriski

Saaristomerellä, suuressa osassa Suomenlahtea ja Itämeren pääaltaan pohjoisosissa on tänä kesänä huomattava sinilevälauttojen muodostumisriski.
 
 
Näin arvioi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merikeskus. Laajojen sinileväkukintojen riski on viime vuosiin verrattuna keskimääräistä suurempi, mutta kuitenkin selvästi alempi kuin esimerkiksi 2000-luvun alkupuolen huippuvuosina.
 
Muualla Suomen merialueilla riski on vähäisempi. Esimerkiksi Selkämeren keski- ja eteläosassa sekä itäisellä Suomenlahdella kukintariski on kohtalainen. Selkämeren pohjoisosassa ja Perämerellä riski on vähäinen.

Fosforia nyt suhteellisen paljon

Korkean sinileväriskin merialueille on talvella muodostunut sellainen ravinnetilanne, jossa fosforia on suhteellisesti paljon typpeen verrattuna.
 
Esimerkiksi Suomenlahdella syvään veteen pääaltaasta virrannut ja pohjasta huonoissa happioloissa vapautunut fosfaatti on kuluneen talven myrskyjen seurauksena sekoittunut ylempiin vesikerroksiin.
 
Se mahdollistaa varsin voimakkaat sinileväkukinnat, mikäli myös sääolot ovat sinilevälle sopivat.
 
Sinileväkukintojen huippu Suomen merialueilla ajoittuu normaalisti heinäkuun lopulle ja elokuun alkuun. Tyyni ja lämmin sää edistää kuitenkin sinilevien kasvua.
 
Kukinnat saattavat jatkua paikoin pitkälle syksyyn, mutta eivät enää yhtä massiivisina kuin kesällä.

Etelän puoleiset tuulet tuovat

Avomerellä muodostuneiden kukintojen kulkeutuminen rannikolle riippuu vallitsevista tuuli- ja virtausoloista. Sinilevien pintakukinta voikin kulkeutua saaristoon ja rannikoillemme erityisesti etelän puoleisten tuulten vallitessa.
 
Voimakas tuuli sekoittaa sinileväkukinnan pintaveteen, jolloin se on vaikeammin havaittavissa. Tyynen jakson aikana sinilevät nousevat taas nopeasti pintaan.
 
Virtaukset aiheuttavat sinilevien kertymistä, jolloin ”leväpuuro” ja kirkkaampi alue voivat vaihdella lyhyelläkin matkalla myös avomerellä.

Sinilevä tykkää vuorottelevasta tuulesta ja korkeapaineesta

Leväkukintojen syntyyn vaikuttaa eniten säätila. Runsaimmat kukinnat syntyvät mikäli tuulinen jakso ja korkeapaine vuorottelevat kesällä sopivassa tahdissa. Tällöin syvemmältä merestä tulevat ravinteet ruokkivat sinilevien kasvua ja veden lämpötila nousee sinileville suotuisaksi.
 
Rannikolla ja saaristossa virtausolot ja erilaiset ravinteiden kuormituslähteet voivat aiheuttaa paikallisia sinileväkukintoja. Näin tapahtuu erityisesti pitkän tyynen ja lämpimän jakson aikana.

Leväkukintojen runsaus vaihtelee

Pohjanmereltä puolitoista vuotta sitten Itämereen tullut suuri suolapulssi ei ole vaikuttanut merkittävästi sinileväkukintojen riskiin Suomen merialueilla. Senkin jälkeen tulleiden pienempien pulssien vaikutus on jäänyt eteläiselle Itämerelle.
 

Vastaa