Luonto

LUONTO | Jonna Lankinen |

Silakasta löytyi loisiva väkäkärsämato

Airiston silakoista ensi kertaa löydetty loismato ei tartu ihmiseen. Suuri määrä matoja voi kuitenkin viedä halun käyttää silakkaa ja sen mätiä ruokana.

Saaristomeren silakoista on löytynyt tutkimuksissa loismadon toukkia.

Saaristomeren tutkimuslaitos on tutkinut silakkapopulaation ominaisuuksia Airistolla vuodesta 1984 alkaen, eikä loismatoja ole löytynyt silakasta koskaan aiemmin tämän tutkimusjakson aikana.

– Viime vuosina niitä on havaittu suuria määriä Airistolla lisääntyvissä silakoissa. Esimerkiksi vuosina 2014–2015 näytesilakoistamme keskimäärin 15 prosenttia oli loisten infektoimia, kertoo tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen.

Itä-Suomen yliopiston tekemässä dna-analyysissä silakan loiset ovat osoittautuneet kahdeksi eri lajiksi, Corynosoma strumosumiksi ja Corynosoma semermeksi.

Molemmat kuuluvat väkäkärsämatoihin.

Ei vaaraa ihmiselle

Ihmiseen nämä nyt löydetyt väkäkärsämadot eivät tiettävästi tartu.

– Runsaana esiintyessään ne voivat kuitenkin heikentää silakan käyttöarvoa ihmisravintona. Loiset esiintyvät kalan vatsaontelossa kehittyvän mädin seassa, ja vaikka loisesta ei olisikaan ihmiselle vaaraa, niin kiinnostus mädin ja silakan ravintokäyttöön saattaa vähetä, Hänninen aprikoi.

Väkäkärsämadot saattavat vaikuttaa myös silakoiden käyttöön turkiseläinten rehuna. Esimerkiksi minkeillä on dokumentoitu saaristossa väkäkärsämatojen aiheuttama epidemia 1960-luvulla.

– Minkkien oireilu näkyi tuolloin huonompana kasvuna ja kehittymisenä sekä heikompana turkin laatuna, Hänninen muistelee.

Saaristomeren tutkimuslaitos on saanut hiljattain Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta (EMKR) 25 000 euron rahoituksen silakan loismatojen tutkimiseen.

Tarkoitus on tunnistaa ilmiön laajuus sekä loisten leviämiseen vaikuttavat syyt.

Lisääntyy harmaahylkeissä

Väkäkärsämadon elinkierto on sekin vielä tarkemman tutkimuksen alla.

Tällä hetkellä ilmeistä on, että loismadon munat kelluvat vedessä eläinplanktonin joukossa tai kulkeutuvat eläinplanktoniin lukeutuvien äyriäisten suolistossa. Sieltä ne joutuvat nälkäisen silakan suolistoon, jossa ne kuoriutuvat toukiksi.

Silakka ei kuitenkaan ole lopullinen isäntä loismadolle.

– Mato ei lisäänny silakassa, silakka on sille vain väli-isäntä. Pääisäntänä Saaristomerellä toimii ilmeisesti harmaahylje, joka syö silakkaa. Hyljekannan kasvu ja lajin leviäminen Saaristomeren sisäosiin asti on siten saattanut nyt aiheuttaa loisten siirtymisen silakkaan, Hänninen arvelee.

Tämän teorian mukaan loiset lisääntyvät hylkeen sisällä tuottaen munia, jotka pääsevät takaisin mereen esimerkiksi ulosteiden kautta.

Voi löytyä myös merimetsoilta

Väkäkärsämadot ovat tuttuja loisia myös linnuilla.

Siksi Hänninen muistuttaa, että väkäkärsämatoa voi löytyä erityisesti myös merimetsoilta.

– Aiomme etsiä tutkittavaksemme pääosin luonnollisesti kuolleita merimetsoja. Jos niitä ei ole mahdollista saada riittäviä määriä, haemme Varsinais-Suomen Ely-keskukselta metsästyslupaa.

Tiedot väkäkärsämadon todellisesta levinneisyydestä ja todellisista haitoista selviävät vasta nyt alkaneen tarkemman tutkimuksen myötä.

– Tutkimme tilannetta tänä ja ensi vuonna. Loppuraportti aiheesta julkaistaan ensi vuoden lopussa, Jari Hänninen sanoo.
 

Evira: Matojen määrä saattaa olla kasvanut

Suomalainen silakka on turvallinen kala, eikä sitä tarvitse kylmäkäsitellä, kertoo Evira.

Väkäkärsämato on tuttu loinen myös Elintarviketurvallisuusvirastossa, vaikka Evirassa silakan loisia ei ole kovinkaan paljoa tutkittu.

– Väkäkärsämadot ovat hyvin yleisiä kalojen ja hylkeiden loisia, ja niitä esiintyy Suomessa 11 eri lajia. Niistä kahdeksan aikuistuu kaloissa ja kolme hylkeissä, kertoo Eviran jaostopäällikkö Satu Viljamaa-Dirks.

Molempia nyt löydettyjä väkäkärsämatolajeja on löydetty silakasta harvakseltaan jo aiemminkin, mutta niiden määrä saattaa olla kasvanut.

Koska loismadot lisääntyvät hylkeissä, myös niiden määrä saattaa olla runsastunut hyljepopulaation kasvun myötä.

Myös jokin muu syy saattaa olla vaikuttanut esiintyvyyteen.

Satu Viljamaa-Dirks painottaa, että väkäkärsämatoja tuskin löytyy silakan syötävästä lihasta, ainoastaan suolistosta tai ruumiinontelosta.

– Lisäksi korostan, että väkäkärsämadot eivät ole ihmisiin tarttuvia lajeja.

Anisakis simplex-sukkulamato olisi paljon haitallisempi

Evira on etsinyt aiemmin Suomen merialueiden kaloista yhtä loismatoa, joka kykenee tarttumaan ihmisiin.

Kyseessä on Anisakis simplex-sukkulamato, jota esiintyy Pohjanmeren alueella. Madon aiheuttama anisakiasis-sairaus voi tarttua myös ihmisiin.

Alueilla, joissa Anisakis simplexiä esiintyy, on teollisesti valmistetut kalat aina määrä pakastaa toukkien tuhoamiseksi. Myös paistaminen ja keittäminen tuhoavat sukkulamadon toukat.

– Etsimme tätä loista Suomesta aika isolla seurannalla aiemmin. Tutkimme tuhansia kaloja ja ehkä yksi sukkulamadon tartuttama löydettiin.

Suomalaista silakkaa pidetään edelleen turvallisena kalana, eikä sitä tarvitse kylmäkäsitellä.

Vastaa