Luonto

LUONTO | Jonna Lankinen |

Suolapulssia odotellaan Saaristomerellekin

Keskeltä Airistoa otettiin tiistaina vesinäyte 70 metrin syvyydestä. Toiveena oli nähdä merkkejä suolapulssin saapumisesta Saaristomerelle.

Tiistaina aamupäivällä Saaristomeren tutkimuslaitoksen preparaattori Katja Mäkinen sekä veneen kuljettajat Kari Mattila ja Petri Kinnunen suuntasivat merelle tavanomaiselle vesinäytteenottoreissulleen.

Tällä kertaa heillä oli kuitenkin myös lisätehtävä.

– He ottivat mukaan varusteet, joilla saa otettua näytteen sadan metrin syvänteestä keskeltä Airistoa, sanoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen asemanjohtaja Jari Hänninen.

Näytteenottajien ollessa merellä, Hänninen jännitti Seilin saarella.

– On tämä ihan kuin joulua odottaisi. Jos suolapulssi on saapunut Saaristomerelle, ensimmäiset havainnot voivat tulla juuri sieltä.

Kiveen hakattu ei suolapitoisen veden liikkumisreitti kuitenkaan ole, sillä Saaristomeren pohja on täynnä kanjoneita ja halkeamia.

– On oikeastaan täysin tuulesta kiinni, minne vesi siirtyy Saaristomerellä. On täysin mahdollista, että suolaista vettä ei ole vielä Airistolla, mutta joihinkin näistä meidän kanjoneista sitä on kyllä tullut, Hänninen uskoo.

Suolapulssi katosi omituisesti matkalla

Meritutkijat ovat odotelleet suolapulssin saapumista Suomen vesialueille jo parin vuoden ajan.

Suolaista vesimassaa on työntynyt Tanskan salmista Itämereen poikkeavan suuri määrä etenkin vuosina 2013–2015.

– Suolapulssit olivat sellaisia, joita ei oltu moneen, moneen vuoteen nähty. Yleensä niiden saapumisen huomaa täällä meilläkin 1–2 vuoden viiveellä. Mutta nyt ne kuitenkin katosivat kummallisesti matkalla, ihmettelee tutkija Emil Vahtera Helsingin ympäristökeskuksesta.

Meritutkijat ottivat näytteitä, mutta Suomenlahden ja Saaristomeren suolapitoisuudet pysyivät tyypillisellä tasolla. Muualta Itämereltä tihkui toisenlaisia tuloksia.

– Muun muassa Tallinnan teknisen yliopiston meritutkimusyksikön hallinnoima mittauspoiju on mitannut korkeampia suolapitoisuuksia jo syyskuun loppupuolelta lähtien.

Länsi-Tontusta mittaushistorian korkein luku

Viime keskiviikkona Helsingin ympäristökeskuksen tutkijat kävivät rutiinimittauksellaan Helsingin ulkosaaristossa, Länsi-Tontun pienellä luodolla.

Näyte otettiin pohjan läheisestä vedestä, noin 46 metrin syvyydestä. Tuolla alueella meriveden suolapitoisuus on tyypillisesti noin 5,5–6 promillea.

– Mutta nyt tosiaan! Luku oli nyt 8,03 promillea. Kyseessä on mittaushistorian korkein luku!

Länsi-Tontun asemalta on mitattu suolapitoisuuksia vuodesta 1967 lähtien.

Mutta millainen tunnelma Vahteralle jäi, kun hän viimein sai todentaa kauan odotetun suolapitoisuuden nousun?

– Oli se sinällään sekä jännää että hauskaa, koska tässä työssä poikkeavia havaintoja tekee aika harvoin.

Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa.

– Sinänsä meidän leveyspiirillä tämä ei ole niin hyvä asia. Tämä tuo todennäköisesti mukanaan normaalista vaikeampia sinileväkesiä ja aiheuttaa surkean happitilanteen vuoksi pohjan elimistön kuolemista.

Toiveet joulun ajan talvimyrskyissä

Saaristomeren pintaveden suolapitoisuus on tyypillisesti 5,5–5,7 promillea, syvemmälle mennessä pitoisuus kasvaa yli kuuteen promilleen.

Keskiviikkona preparaattori Katja Mäkinen ja asemanjohtaja Jari Hänninen laittoivat Airistolta nostamansa vesinäytteen tutkimuslaitteeseen.

Tunnelma oli odottavan jännittynyt, mutta sitten mittariin piirtyi lukema.

– Noin kuusi promillea koko matkan pinnasta pohjaan, noin 70 metriin. Ihan normaali lukema, jollainen täällä aina on.

Suolapulssi ei ole ainakaan vielä saavuttanut Airistoa.

– Mutta kyllä se ennemmin tai myöhemmin sieltä tulee. Kun tänne joulun aikoihin saadaan seuraava kova talvimyrsky, niin silloin suolapulssi nousee esiin ja saamme sen näkyviin täällä Saaristomerelläkin, asemanjohtaja Jari Hänninen ennustaa.

FAKTA

Suolapulssi

Suolapulssissa Itämereen virtaa suuri määrä suolaista ja hapekasta vettä Pohjanmereltä, Tanskan salmien kautta.

Salmissa virtaa vettä jatkuvasti, mutta voimakas suolapulssi vaatii harvinaiset sääolosuhteet. Siksi suolapulsseja tulee hyvin harvoin, keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Valtamerivesi on tiheämpää, joten suolapulssi painuu pohjaan ja etenee siellä.

Suolainen vesi työntää tieltään hapetonta pohjavettä, joka sisältää runsaasti levien ravinteikseen käyttämää fosforia. Tästä syystä myös sinileväkukinnot saattavat saada lisää polttoainetta.

Pulssit ovat kuitenkin tärkeitä, sillä ne helpottavat syvänteiden happikatoa ja ehkäisevät rehevöitymistä.

Vastaa