Näe ja koe

NÄE JA KOE | Jenni Leppänen |

Keräilyharrastuksesta syntyi plokimuseo

Iniössä sijaitsee tiettävästi ainakin Suomen ainoa plokimuseo. Huhut kertovat, että museo olisi ainoa laatuaan jopa koko maailmassa.

Iniöläinen Jukka Torikka avaa vanhan aitan oven ja sytyttää valot.

Silmien eteen avautuu pieni aittahuone täynnä taidokkaasti järjestettyjä plokeja.

Ploki on merenkulussa käytetty apuväline, jonka avulla voidaan muuttaa köyden vetosuuntaa. Kahden plokin avulla muodostetaan talja.

Jukka Torikka kurkkaa Pienen plokimuseonsa oviaukosta. Hän tunnustautuu keräilijäksi.
Jukka Torikka kurkkaa Pienen plokimuseonsa oviaukosta. Hän tunnustautuu keräilijäksi.

Torikka innostui plokeista jo noin 30 vuotta sitten.

Alun perin innostus lähti Avotakka-lehdessä nähdystä plokista, josta oli tehty lamppu.

– Tein sitten minäkin sellaiset. Hankin pari plokia ja sähköistin ne. Lampunvarjostimet tein tervalangasta. Lamput on vieläkin käytössä.

Sen jälkeen hän on keräillyt plokeja täältä ja tuolta.

Plokikeräilijä etsii itsekin niitä aktiivisesti muun muassa netistä, osto- ja myyntiliikkeistä, kirpputoreilta ja vanhan tavaran markkinoilta.

Usein myös ystävät ja tuttavat löytävät Torikalle plokeja.

Koska plokeja oli vuosien saatossa kertynyt jo reilusti toistasataa, päätti Torikka muutama vuosi sitten järjestää plokinsa.

Sitä kautta sai Pieni plokimuseo alkunsa.

Museolle olivat tilatkin valmiina.

– Uhrasin yhden aittamajoitustiloista museolle, nauraa Torikka.

Pienessä plokimuseossa on esillä yli 200 erikokoista, - näköistä ja -ikäistä plokia.
Pienessä plokimuseossa on esillä yli 200 erikokoista, – näköistä ja -ikäistä plokia.

Hän pitää vaimoineen Iniössä Bodgård Bed & Breakfast -majoitustilaa, joka on erityisesti Saariston rengastiellä liikkuvien suosiossa.

Plokimuseo oli helppo perustaa samoihin tiloihin, kun fasiliteetit olivat jo kunnossa.

– Yhden talven ajan minä järjestin plokeja ja avasin sitten museon.

Tänä keväänä Pieni plokimuseo laajeni, sillä Torikka otti toisenkin aittahuoneen museon käyttöön.

– Nyt jäljellä on viisi majoitushuonetta, Torikka kertoo.

Iniöläinen Hämeestä lähtöisin olevasta Torikasta tuli vuonna 1999, kun hän osti nykyisen tilansa läheltä Iniön kirkkoa.

– Silloin tässä oli vain viljapeltoa.

Vuosien saatossa tilan mailla on rakennettu useampia rakennuksia. Päärakennus, jossa Torikka rouvineen asuu ja jossa vieraat nauttivat aamupalansa, valmistui vuonna 2004.

– Sain innoituksen majoitustoimintaan, kun aikoinaan olin Velkualla ystäväpariskunnan koiravahtina heidän matkojensa ajan. Heillä oli majoitustila ja ajattelin, että itsekin voisin sellaisen perustaa kun kerran kokemusta jo oli, sanoo Torikka.

Kallistusplokeilla on aikoinaan saatu suuriakin purjelaivoja kallistettua pohjan korjaustöitä varten. Torikan museossa on replika kallistusplokista, mutta haaveissa on löytää aito.
Kallistusplokeilla on aikoinaan saatu suuriakin purjelaivoja kallistettua pohjan korjaustöitä varten. Torikan museossa on replika kallistusplokista, mutta haaveissa on löytää aito.

Torikka on keräilijäluonteena tuonut saaristoon aimo annoksen hämäläistä talonpoikaistunnelmaa.

Kotitalossa on iso tupa, jota hallitsee valtava leivinuuni ja talonpoikaispöytä.

Sen ääreen mahtuu vaivattomasti todistettavasti ainakin 14 raavasta miestä nauttimaan aamiaista.

Avoimet astiathyllyt lusikanpidikkeineen ja katossa kuivamassa olevat ruisleivät vahvistavat maalaistalon tunnelmaa.

– Olen tuonut tänne aika paljon asioita kotitilaltani, kertoo Torikka.

Pieni plokimuseo on kiinnostaa matkailijoita, vaikka vaatimaton Torikka huomauttaakin ettei museota ole juuri mainostettu missään.

Varsinainen tiukka museotoiminta ei myöskään ollut edes syy perustaa museota.

– Tärkeintä oli saada kerätyt plokit järjestykseen.

Plokien lisäksi Pienessä plokimuseossa on muutakin merenkulkuun liittyviä vanhoja esineitä, kuten vanhoja köysikoukkuja, jotka sepät ovat aikoinaan takoneet yhdestä raudanpalasta.
Plokien lisäksi Pienessä plokimuseossa on muutakin merenkulkuun liittyviä vanhoja esineitä, kuten vanhoja köysikoukkuja, jotka sepät ovat aikoinaan takoneet yhdestä raudanpalasta.

Tietoa ja asiantuntija-apua museotaan varten hän on saanut Rauman Merimuseolta.

– Merimuseon johtaja Hannu Vartiainen on koostanut plokeista kertovan taulun museon seinälle.

Torikka kohtelee keräilyesineitään huolellisesti ja hellästi.

Jokaisella plokilla on esimerkiksi juokseva numero, jossa on järjestys sekä vuosiluku, jolloin Torikka on plokin saanut tai hankkinut.

Plokit on myös luetteloitu siten, että jokaisesta 238 plokista on myös sanallisia kuvauksia alkuperästä ja muusta.

Erityisen iloinen Torikka on museon oven vieressä sijaitsevasta kallistusplokin replikasta, jonka Kalle Blomqvist on tehnyt.

Kallistuplokien avulla saatiin aikoinaan kallistettua isojakin purjelaivoja, jotta niiden pohjaa päästiin kunnostamaan.

– Kallistusplokit ovat hirvittävän harvinaisia. Kyllä aito sellainen kiinnostaa kovasti, haaveilee Torikka.

Vaikka plokeja on kertynyt jo aikamoinen määrä, sanoo Torikka että lisää on tulossa.

– Ei kai keräilijä koskaan tyytyväinen ole, hän pohtii.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Keräilyharrastuksesta syntyi plokimuseo”

  1. Köysi- ja puutyöt rules...

    ”Genuine Finnish handicraft” – hienoa että jaksaa kiinnostaa. Mainosta vaan peliin, että japanilaisetkin löytävät, sieltä maailman kauneimman saariston seasta.


Vastaa