Näe ja koe

NÄE JA KOE | Jonna Lankinen |

Kustavin Katanpää – erilainen kuin silloin ennen

”Kaikki tuntuvat tietävän Katanpäästä kaiken, mutta kun se tieto ei ole päivitetty.” Tätä harmittelee saarella toimiva matkailuyrittäjä Merja Siekkinen.

Puolustusvoimilta vapautumisen jälkeen, aivan viime vuosiin saakka, Kustavin Katanpää on ollut veneilijöille lähinnä pikainen päiväretkikohde. Siellä on piipahdettu katsastamassa tykkipattereita ja vanhaa kasarmialuetta, jonka jälkeen on taas kiirehditty veneeseen ja jatkettu kiireenvilkkaa seuraavaan kohteeseen.

Asiat ovat kuitenkin hiljalleen muuttuneet. Alueen omistava Metsähallitus on satsannut kohteeseen muun muassa kunnostamalla sataman vanhan arkkulaiturin tukevaksi risteyslaituriksi sekä hankkimalla saarelle sähköt ja vesi- ja viemäriliittymät.

– Sähkö ja vesi ovat kaikki kaikessa. Ne mahdollistavat yhtä sun toista sellaista, mikä aikaisemmin ei olisi millään onnistunut, sanoo Katanpään yrittäjäpariskunta Merja Siekkinen ja Jukka Grönblom.

Katanpään yrittäjäpariskunta Merja Siekkinen ja Jukka Grönblom suunnittelevat joka vuodelle jotain uutta. Tänä vuonna satamakahvilan eteen tulee lasten leikkipaikka ja kenties aloituslupa heltiää myös huoltorakennukselle. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Katanpään yrittäjäpariskunta Merja Siekkinen ja Jukka Grönblom suunnittelevat joka vuodelle jotain uutta. Tänä vuonna satamakahvilan eteen tulee lasten leikkipaikka ja kenties aloituslupa heltiää myös huoltorakennukselle.

 

Katanpään linnakkeella on jäljellä neljä tykkiä. Ne kiinnostivat matkailijoita jo saaren avautumisen alkuaikoina, eikä kiinnostus ole mihinkään lopahtanut vieläkään. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.
Katanpään linnakkeella on jäljellä neljä tykkiä. Ne kiinnostivat matkailijoita jo saaren avautumisen alkuaikoina, eikä kiinnostus ole mihinkään lopahtanut vieläkään. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.

 

Linnakkeen historiaan kuuluu myös kaksi kaasunkestävää pommisuojaa. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.
Linnakkeen historiaan kuuluu myös kaksi kaasunkestävää pommisuojaa. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.

 

Kun pohjanmaalais-porilainen pariskunta vuokrasi alueen kiinteistöineen Metsähallitukselta vuonna 2013, alkoivat he samantien kehittää myös alueen matkailua.

Ensi töiksi saaren keskellä sijainnut kahvila siirrettiin vierasvenesatamaan. Satamakahvilan eteen rakentui viime kesänä iso terassi.

– Täällä me leivomme kesäaikaan joka ikinen aamu tuoreita sämpylöitä, korvapuusteja, suolaista ja makeaa piirakkaa.

– Kesäisin satamakahvilassa tarjotaan joka päivä aamiainen ja keittolounas. Tänä kesänä savustamme täällä myös paikalliselta tuottajalta hankittua kirjolohta.

Kahdestaan yrittäjät eivät kesäisin pärjää, siksi kesätyöntekijöitä on tulossa täksi kesäksi kolme.
Tekemisen meininki on kova, ja veneilijöiden toiveisiin on yritetty vastata aina seuraavaksi kaudeksi. Tänä kesänä terassin viereen nousee leikkipaikka lapsille.

Satamakahvilan eteen rakentui terassi, jossa veneilijät voivat syödä vaikka aamupalaa tai keittolounasta. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Satamakahvilan eteen rakentui terassi, jossa veneilijät voivat syödä vaikka aamupalaa tai keittolounasta.

 

Huoneissa on toimivat tulipesät, jolla ne lämpeävät viileinä aikoina. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Huoneissa on toimivat tulipesät, jolla ne lämpeävät viileinä aikoina.

Jotta matkailukautta saisi pidennettyä molemmista päistään, ovat yrittäjät ideoineet saarelle erilaisia kursseja. Välillä on kunnostettu ikkunanpokia, välillä opeteltu veneilemään.

Tänä keväänä kymmenen naispuolista kurssilaista majoittui kasarmialueelle, uudeksi kasarmiksi nimettyyn rakennukseen.

– Yhden kurssilaisen veli oli kysynyt, mihin ihmeessä meinaatte siellä oikein majoittua? Kun nainen oli vastannut, että kassuun, oli veli tokaissut: ”Kamalassa kunnossa koko kassu!”

– Kaikki tuntuvat tietävän Katanpäästä kaiken, mutta kun se tieto ei ole päivitetty, Merja Siekkinen hämmästelee.

Kamalassa kunnossa uusi kasarmi ei enää ole, joskaan ei huippukunnossakaan. Se on pesty ja puunattu lattiasta kattoon ja sisustettu kodikkaaksi.

Rakennukseen mahtuu yöpymään armeijatyyliin viitisenkymmentä henkilöä kerrallaan: 16 hengen huoneita on kaksi, yhdeksän hengen huoneita yksi ja intiimimpää tilaa kaipaaville muutama pienempi huone.

Sisävessoja ei ole, mutta saarelta löytyy kaksi kertaa päivässä siivottavia huusseja. Vireillä on kuitenkin huoltorakennushanke, joka toisi saareen suihkuja ja sisävessat.

Uudella kassulla yksi yhdeksän hengen huoneista on sisustettu vaaleanpunaisen eri sävyin. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Uudella kassulla yksi yhdeksän hengen huoneista on sisustettu vaaleanpunaisen eri sävyin.

 

Katanpään lammas. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Katanpään utelias lammas.

Mukulakiviraitilla tallustellessa vastaan tulee kolme määkijää. Peppi, Tommi ja Annika ovat viime vuonna Katanpäässä syntyneitä lampaita, joita saa vapaasti rapsutella.

Häkkiseinämän läpi saa katsella kanoja ja kukkoja sekä kiihkeimpään matkailuaikaan myös Katanpään kolmea koiraa: Dorista, Donnaa ja Väinöä.
Lemmikkieläinpihan takaa lähtee kaksi eri luontopolkua, joista toinen vie rantareitille sisälahden kauniille kallioille ja metsäpolulle.

Toinen johdattaa pirunpeltomaiselle, pyöreähköjen kivien muodostamalle alueelle. Kyseessä on Ootskerin hautaraunio, joka on ehdottomasti kurkistamisen arvoinen kohde. Nimestään huolimatta täyttä varmuutta ei ole siitä, onko rauniota joskus käytetty hautana.

Koleana, huhtikuisena tihkusadepäivänä Katanpään 40 paikan vierasvenesatama on melkein tyhjä. Yrittäjien omien veneiden lisäksi laiturissa lepäilee yksi purjevene. Siekkisen ja Grönblomin ystävät ovat edellisenä yönä saapuneet talkootyöviikkoa viettämään.

Paljon on tekemistä ja puunaamista ennen kuin kesäsesonki käynnistyy.
Joskus kultavuosinaan, lähinnä puolustusvoimilta vapautumisen jälkeen, Katanpäässä saattoi käydä kesäkauden aikana 10 000–12 000 vierasta. Viime vuosina määrä on pysytellyt 7 000–7 500 tuntumissa.

– Haaveilemme saavamme tuon kymppitonnin vielä rikki, Jukka Grönblom sanoo.

Luonto on koristellut hautaraunion kivet kaunein ruusukkein. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Luonto on koristellut hautaraunion kivet kaunein ruusukkein.

 

Katanpään päälaiturissa on huhtikuussa vain yrittäjien omat veneet. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Katanpään päälaiturissa on huhtikuussa vain yrittäjien omat veneet.

 

Metsähallitus korjasi saaren risteilylaiturin. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Metsähallitus korjasi saaren risteilylaiturin.

 

Tänä keväänä kasarmialueen rakennusten hirsivaurioita korjataan, jotta talot pysyisivät jatkossakin kunnossa. Metsähallituksen HIlja Palviainen teki katselmusta hirsimiesten kanssa. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Tänä keväänä kasarmialueen rakennusten hirsivaurioita korjataan, jotta talot pysyisivät jatkossakin kunnossa. Metsähallituksen HIlja Palviainen (keltaisessa takissa) teki katselmusta hirsimiesten kanssa.

 

Opastuskyltiti ja talojen viereen kiinnitetyt infotaulut tekevät vierailusta antoisan. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Opastuskyltiti ja talojen viereen kiinnitetyt infotaulut tekevät vierailusta antoisan.

Katanpään kasarmialueen keskuksessa on mielenkiintoista seurata linnakkeen historiaa, sillä vanhat talot on kyltitetty helppolukuisin infotauluin.

Tänä keväänä talojen kimpussa ahertaa joukko työmiehiä. Metsähallitus tilasi Turunmaan korjausrakentamisosuuskunnan perinnerakentajat tekemään runko- ja vuorauskorjauksia kasarmialueen hirsirakennuksille.

Alueella on käynnissä 80 000 euron korjaushanke, jolla alueen kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuskannan kunnon aleneminen pyritään pysäyttämään.

– Rakennukset ovat olleet monta vuotta hyvin vähällä käytöllä. Niiden ulkovuorauksen maalipinta on rapistunut ja

Hilja Palviainen. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Hilja Palviainen valvoo kunnostustöitä.

lahopaikkoja löytyy runkorakenteista asti, vedenpoisto on tehty riittämättömästi ja siitä on seurannut ongelmia. Katteissakin on ongelmia ja ikkunat kaipaavat kunnostusta, kertoo rakennuskatselmusta Katanpäähän tekemään tullut Metsähallituksen kulttuuriperinnön suunnittelija Hilja Palviainen.

Huonoista odotuksista huolimatta näyttää siltä, että pahimmat pelot eivät kuitenkaan käyneet toteen.
– Perusasiat ovat kohtalaisen hyvässä kunnossa. Hirsirakenteista löytyi lopulta yllättävän vähän vaurioita, Palviainen lisää.

Palviaisen mukaan Katanpää on Metsähallituksen kohteiden joukossa todellinen kruununjalokivi, sillä se luokitellaan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (rky).

– Se on lisäksi valtion strategista kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta, joka on suojelua ja käyttöä ajatellen rky:tä huomattavasti vahvemman painoarvon juttu.

Sellaisista halutaan pitää erityisen hyvää huolta.

Puinen vesitorni on Katanpään arvokkain rakennus. Se kätkee sisälleen 60 metriä syvän porakaivon ja vanhan pajan. Tornissa on 10 000 litran vesisäiliö, josta venäläiset rakentajat johtivat veden saunalle. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska,
Puinen vesitorni on Katanpään arvokkain rakennus. Se kätkee sisälleen 60 metriä syvän porakaivon ja vanhan pajan. Tornissa on 10 000 litran vesisäiliö, josta venäläiset rakentajat johtivat veden saunalle. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.

 

Kasarmirakennuksissa olevat fortuna-ikkunat kertovat Venäjän ajasta. Kuva: TS/Sonja Ovaskainen.
Kasarmirakennuksissa olevat fortuna-ikkunat kertovat Venäjän ajasta.

Merjan vinkit: koe Katanpäässä ainakin nämä!

silokalliot

  1. Lähde kävelemään Katanpään louhokselta etelää kohti eli Kihdin puoleista reunaa vasemmalle. Siellä vastaan tulevat hienot silokalliot, joissa on luonnon muovaamia laguuneja ja kylpyammeita. Vangit ovat aikoinaan hakanneet kallioihin nimiään ja puumerkkejään. Tämä on mielestäni saaren kaunein kohta.
  2. Kun kalliolta jatkaa kävelyä vielä pidemmälle, vastaan tulee pienikivinen poukama, jota kutsutaan täällä Biskalanlahdeksi. Sieltä voi pulahtaa uimaankin. Kun jatkat kävelyä suistoalueen läpi linnakkeen keskukseen, upseeritalon taakse, voit bongata matkalla bunkkerin, jota ei ole merkitty mihinkään karttaan…
  3. Kannattaa ehdottomasti nousta pikkupatterin päälle katsomaan auringonlaskua. Hyvällä säällä sieltä näkee Ahvenanmaalle asti.
  4. Käy täällä ollessasi tutustumassa Katanpään sisälahden kaislikkorantoihin. Ne ovat pehmeämpiä, idyllisempiä ja kesympiä kuin saaren muutoin karut rantamaisemat.

Miten Katanpäähän pääsee ilman omaa venettä?

venematka

  • Kustavin Pleikilästä: Katanpään oma tilauskuljetus eri kokoisille ryhmille. Jos saapujia on alle 20 henkeä, edestakaisen kyydin hinta on 30 € / henkilö. Jos ryhmän koko yli 20 henkeä, edestakaisen kyydin hinta on 20 € / henkilö. Kyytejä voi kysellä Jukka Grönblomilta, puhelin 0400 590 868.
  • Kustavista: edestakainen reissu kaljaasi Olgalla Kustavista 30.6.–7.8. välisenä aikana torstaisin ja perjantaisin. Lähtö Kivimaan yhteyslaiturilta kello 10, paluu samaan paikkaan kello 17. Hinnat 58 € / aikuinen ja 28 € / lapsi (4–12 v.) Hinta sisältää laivamatkat, lounaan ja opastetun kierroksen linnakesaarella.
  • venematka2Uudestakaupungista: edestakainen reissu kaljaasi Olgalla Uudestakaupungista 30.6.–7.8. välisenä aikana lauantaisin ja sunnuntaisin. Lähtö lauantaisin kello 11.45 ja paluu 19.15. Sunnuntaisin lähtö kello 10.30 ja paluu kello 18.00. Hinnat 58 € / aikuinen ja 28 € / lapsi (4–12 v.) Hinta sisältää laivamatkat, lounaan menomatkalla laivassa sekä opastetun kierroksen linnakesaarella.
  • Kustavista ja Uudestakaupungista: Kaljaasi Olgan iltaristeily Uudestakaupungista Kustaviin kesäkeskiviikkoisin kello 19–22 ja perjantaisin Kustavista Uuteenkaupunkiin kello 17.30–21.30. Tarvittaessa pikapysähdys Katanpäässä. Hinta 30 €, sisältää risteilyn.
  • Matkat kaljaasi Olgalla voi varata Uudenkaupungin matkailutoimistosta puhelimitse tai osoitteesta matkailu@uusikaupunki.fi.

Vangit rakensivat tsaarinajan tukikohdan

Teksti: Saara Huovinen // Kuvat: Ari-Matti Ruuska
Juttu julkaistu Turun Sanomissa 28.6.2015

Katanpään linnake Lypertön saaressa Kustavissa rakennettiin vuosina 1915–1917 turvaamaan Venäjää.
Suomen itsenäistymisen jälkeen saari on toiminut alokkaiden koulutuspaikkana, vartiolinnakkeena ja vankilana.

Venäjän keisarikunta menetti lähes koko Itämeren laivastonsa, kun se 1905 hävisi Japanille Tsushiman taistelun.
Suomenlahden pohjukassa sijaitsevan pääkaupungin, Pietarin, turvaamiseksi koko Suomenlahti päätettiin varustaa linnakeketjulla.
Katanpään linnake on Pietari Suuren nimeä kantavan ketjun pohjoisin tukikohta.

Katanpää oli strategisesti merkittävä linnake. Lypertön saaresta pystyttiin valvomaan kaikkia kolmea Saaristomeren rannikkoväylää ja estämään vihollisen pääsy sisäsaaristoon pohjoisesta käsin.

Työmiehinä pelättyjä maantie- ja junarosvoja.

Venäläisten mukanaan tuomat vangit, hunghuusit, rakensivat sotakaluston siirtoa varten vankan mukulakivitien satamasta tykkipattereille. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.
Venäläisten mukanaan tuomat vangit, hunghuusit, rakensivat sotakaluston siirtoa varten vankan mukulakivitien satamasta tykkipattereille.

Venäläiset varustelivat linnakesaaren käyttökuntoon kahden vuoden aikana. Työmiehinä he käyttivät vangittuja hunghuuseja, jotka olivat pelättyjä maantie- ja junarosvoja.

– Rakennushankkeet työllistivät myös paikallisia maalareita, muurareita ja timpureita. Kerrotaan, että parhaimmillaan saarella oli 800 miestä töissä, saaren nykyinen isäntä Jukka Grönblom kertoo.

Raskaan sotakaluston siirtelyä varten rakennettiin kahdeksan metriä leveä ja puolitoista metriä korkea mukulakivitie. Kapearaiteinen rautatie on sittemmin purettu.

Tykkipattereita rakennettiin kaksi, ja niille perustettiin paikat yhteensä kahdeksalle tykille.
Saareen valmistui parikymmentä venäläistyyppistä rakennusta, joista suurin osa on yhä jäljellä.

Tyhjilleen jääneet rakennukset muutettiin vankilaksi.

Venäläisten valta linnakkeessa kesti vain muutaman vuoden. Suomen itsenäistymisen jälkeen vuoden 1918 helmikuussa viimeisetkin venäläiset poistuivat saarelta.

Linnakkeen hallinta siirtyi puolustusvoimille. Saarta käytettiin alokkaiden koulutuspaikkana ja sotaharjoituksiin, mutta pääosan ajastaan se toimi vartiolinnakkeena vähäisellä miehityksellä.

Vuonna 1930 linnakkeen tyhjilleen jääneet rakennukset muutettiin vankilaksi. Lisää vankiloita tarvittiin, sillä vankien määrä Suomessa oli pulavuosien ja kieltolain seurauksena kasvanut. Enimmillään entisellä merimieskasarmilla asui sata vankia.

Katanpäästä toimitettiin maailmalle 1930-luvulla miljoona nupukiveä, joita suomalaiset vangit louhivat saaren rantakallioista. Kuva: TS/Ari-Matti Ruuska.
Katanpäästä toimitettiin maailmalle 1930-luvulla miljoona nupukiveä, joita suomalaiset vangit louhivat saaren rantakallioista.

Vankien päätyönä oli louhia nupukiviä.
Vankilan kymmenen toimintavuoden aikana Lypertöstä toimitettiin miljoona katukiveä aina Hollantiin asti. Louhostoiminnan laajuus näkyy yhä saaren satama-alueen pohjoispuolella, josta rantakallio on louhittu matalaksi.

Tositoimiin linnakkeella ei koskaan jouduttu.

Talvisodassa linnake tuli uudelleen puolustusvoimien käyttöön, ja vankila päätettiin lakkauttaa.
Tositoimiin linnakkeella ei ole koskaan jouduttu.

– Sota-aikana tämä oli rauhallisin paikka. Tämä oli vaihtolinnake, jonne eturintamamiehet tulivat lepäämään, Jukka Grönblom kertoo.

Lypertön saari siirtyi puolustusvoimilta Metsähallitukselle vuonna 1999 ja avautui matkailijoille. Nykyään saari on osa Selkämeren kansallispuistoa.

Lähde: Pakola, Johanna: Kustavin Katanpää – Seksmiilarin portinvartija. Merimaanikko 2014

Vastaa