PURJEHDUSSANASTO |

Ankkuri

Tavallisesti rautainen väline, jolla vene kiinnitetään pohjaan.

YLEENSÄ = ankkuri

MYÖS = koukku, leka

JOSKUS = bruse, kahviankkuri, kuokka, nuija

RUOTSI = ankare

ENGLANTI = anchor

VANHA MERIMIESSUOMI = ankkuri

VANHA MERIMIESRUOTSI = ankare

Purjeveneessä on useimmiten kaksi ankkuria. Toinen on pääankkuri, joka pitää veneen tukevasti paikoillaan. Toinen on pääankkuria pienempi ja kevyempi, ja sitä kutsutaan tavallisesti kakkosankkuriksi. Kakkosankkuri on tarkoitettu vain lyhyisiin pysähdyksiin, jolloin ruokaillaan tai juodaan kahvit, minkä vuoksi sitä sanotaan usein kahvi- tai kaffeankkuriksi. Ankkureita on useita tyyppejä. Pääankkuri voi olla aura-ankkuri, joka muistuttaa auraa tai kuokkaa, tai kaksihaarainen tukkiankkuri eli fisherman. Ankkuria ei heitetä, vaan se lasketaan ja nostetaan, yleensä käsin. Joissakin veneissä pääankkuria käsitellään sen omalla vinssillä, jota sanotaan ankkurivinssiksi tai ankkuripeliksi.

Ajoankkuri poikkeaa muista ankkureista, sillä se ei ole metallia, vaan kankainen, suippeneva pussi, jota ei käytetä pysäköimiseen, vaan jarruttamiseen. Ajoankkurin tehtävänä on hidastaa veneen kulkua myrskyssä ja estää venettä kääntymään sivuttain aallokkoon, jolloin se olisi vaarassa kaatua. Se kiinnitetään yleensä veneen keulaan, joskus perään. Keulaan kiinnitetty ajoankkuri kääntää keulan kohti tuulensilmää. Kovassa myrskyssä lasketaan lisäksi kaikki purjeet, jolloin vene ajelehtii hallitusti keula kohti tuulta ja aallokkoa.

Vanhojen purjelaivojen ankkuri oli ”kaksihaarainen iso rautaase”. Erityyppisiä ankkureita oli kymmenkunta. pienillä aluksilla käytettiin kahta tai kolmea isoa ankkuria ja yhtä tai kahta varppiankkuria eli värppiankkuria, joka oli ankkureista pienin. Plihtiankkuri oli suurin ja raskain, eikä sitä heitetty veteen kuin suurimmassa hädässä. Siksi antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset pitivät tätä ankkuria pyhänä, ancora sacra. Plihtiankkuri oli kiinni styyrpuurin fokkarustissa eli fokkaraudassa ja roikkui toisesta kourastaan reelingin partaan yli. Toiseksi painavin ankkuri oli vara-ankkuri eli ruuma-ankkuri. Sitä säilytettiin alakannella eli ruumassa, josta se nostettiin vain tiukan paikan tullen.

Ankkuroitaessa eli ankratessa käytettiin jokapäiväistä eli taaklisti-ankkuria, ruotsiksi daglist-ankaret, joka sijaitsi paapuurin puolella. Jos keli tai virtaus oli kova, käytettiin lisäksi töijiankkuria eli tyyrpuurin ankkuria, ruotsiksi töjankaret. Varppiankkuria eli värppiankkuria, ruotsiksi varpankare, käytettiin varppaamiseen eli värppäämiseen sekä voortöininkiin, ruotsiksi varpa ja förtöja, eli veneen siirtämiseen ja rantautumiseen. Varppi eli värppi, ruotsiksi varp, oli köysi, jonka toinen pää oli kiinni laivassa ja toinen varppiankkurissa. Ankkuri laskettiin varovasti laivasta veneeseen, vene soudettiin haluttuun paikkaan ja varppiankkuri pudotettiin pohjaan. Sen jälkeen köyttä alettiin vetää alukseen aluksen omalla vinssillä. Jos ankkuri piti pohjassa, alus pääsi siirtymään ankkurin luo.

Ruotsinkieliset purjehtijat käyttävät ankkureista sanoja, jotka muistuttavat merimiesten käyttämiä sanoja. Huvudankare on pääankkuri, englanniksi main anchor eli bower. Andraankare eli varp on kakkosankkuri, englanniksi second anchor eli kedge. Litet ankare eli stenankare on pieni ankkuri, englanniksi killick. Stenankare oli alun perin kivi, jota käytettiin ankkurina; sten tarkoittaa ’kiveä’.

Lekottaminen ja legottaminen tarkoittavat ’ankkurin laskemista veteen’ ja voivat viitata lisäksi ankkuroimisen jälkeiseen olotilaan, lekotteluun ankkurissa. Verbi lekottaa ja legottaa tulevat todennäköisesti englannin ilmaisusta to let go, ’päästää’, jota käytetään myös ’ankkurin laskemisesta’. Kun kippari haluaa ankkurin käsittelijän irrottavan otteensa ankkurista, hän sanoo Lekoo! eli ’päästä, anna mennä’. Ankkuroida-verbiä ei ollut vanhassa merimiessuomessa, vaan ’ankkuroimisesta’ käytettiin verbiä ankrata, ruotsiksi ankra. Se tarkoitti erilaisia ankkuriin liittyviä asioita: ’pudottaa ankkuri, mennä ankkuriin, panna ankkuriin, viskata ankkuri, heittää ankkuri, nakata ankkuri’.

Purjeveneen ankkuroinnissa tarvitaan monia välineitä. Sen vuoksi ankkuri-sana esiintyy monissa yhdyssanoissa, kuten sanoissa ankkurikettinki, -köysi, -poiju ja -boksi. Ankkuriboksi on ’ankkurikettingin säilytystila, ankkurikaivo’. Boksissa voi olla myös kakkosankkuri, harvoin pääankkuri. Ankkurilaatikko-sanaa ei juurikaan käytetä.

Vastaa