PURJEHDUSSANASTO |

Fokka

Genuaa pienempi keulapurje, jonka skuuttikulma eli alatakakulma jää maston etupuolelle.
 
 

YLEENSÄ = fokka

MYÖS = keulapurje

JOSKUS = etupurje, halkaisija, jibi, keula, keulaharuspurje, klyyvari, liivari

RUOTSI = fock

ENGLANTI = jib

VANHA MERIMIESSUOMI = fokka, kliivari

VANHA MERIMIESSUOMI = fock, klyvare
 
Fokka nostetaan keulaan, kun genua on keliin liian suuri. Joissakin veneissä fokka on ainoa keulapurje, jolloin sitä käytetään aina, tulipa tuuli mistä suunnasta ja miten voimakkaasti tahansa.

Kun kippari haluaa fokan skuuttia kiristettävän eli kun hän haluaa, että fokkaa skuutataan, hän voi antaa käskyn Skuuttaa fokkaa! tai Keulaa kireämmälle!

Fokkaa voi kutsua keulaksi, keulapurjeeksi tai etupurjeeksi, kun kuulija ymmärtää varmasti, että kyse on fokasta eikä jostain muusta keulapurjeesta.

Vanhassa merimiessuomessa fokka tarkoitti ’laivan keulamaston alimmaista raakapurjetta’. Jos veneessä on kaksi fokkaa, suurempaa sanotaan usein fokaksi tai kryssifokaksi ja pienempää myrskyfokaksi. Myrskyfokkaa käytetään myrskyssä ja kryssifokkaa enimmäkseen kryssimiseen eli luovimiseen eli purjehtimiseen tiukkaan vastaiseen tai sivuvastaiseen.

Nimitystä rullafokka käytetään rullakeulapurjeesta. jos rullakeulapurjeita on kaksi, pienempää sanotaan yleensä rullafokaksi ja suurempaa rullagenuaksi.

Rullakeulapurjeen purjetta ei tarvitse laskea, koota ja viedä kannelta pois, vaan se rullautuu näppärästi keulaharuksen ympäri.

Jos fokka ei ole rullafokka, se voi olla itseskuuttaava. Itseskuuttaavan fokan skuutti on kiinni plokissa eli pylpyrässä. Ploki juoksee skuuttikiskossa, joka on kiinnitetty poikittain kaaren muotoon keulakanteen tai ruffiin eli kajuutan katolle.

Luoviessa eli kryssiessä purje usein skuutataan sopivalle kireydelle vain kerran. Vastakäännöstä tehtäessä fokka vaihtaa puolta ja skuuttaa eli jalustaa itse itsensä. Siksi jotkut kutsuvat itseskuuttavaa fokkaa automaattifokaksi.

Klyyvari ja jaakari olivat laivojen pienimpiä ja ulommaisia keulapurjeita, jotka kohtasivat tuulen ennen muita purjeita eli ne ikään kuin halkaisivat tuulen. Siksi klyyvaria kutsuttiin vanhoissa purjelaivoissa halkaisijaksi.

Ruotsin verbi klyva on ’pilkkoa, jakaa, halkaista’ ja jaga ’metsästää, jahdata, ajaa takaa’. Jaakari kiinnittyi uloimpaan keulaharukseen, joka puolestaan kiinnittyi ylemmäs mastoon kuin muut keulaharukset. Jaakari poikkesi muista purjeista siinä, että sen sijaintia keulaharuksessa voitiin säätää eli se voitiin hilata tarpeen mukaan hyvinkin ylös.

Jaakari oli ruotsiksi jagare ja tanskaksi, hollanniksi ja saksaksi jager, mutta englanniksi jaakaria kutsuttiin nimellä flying jib. Flying jib on vapaasti suomennettuna ’lentävä fokka’. Englannin verbi to fly on ’lentää’ ja jib on merenkulun kielessä ’viistopurje’ ja purjehduskielessä ’fokka’.

Purjeveneissä ei ole purjelaivojen kaltaisia klyyvareita ja jaakareita, mutta nimitykset ovat siirtyneet laivoista veneisiin. Purjehtija käyttää nimeä klyyvari ja jaakari joskus sen veneen pienimmästä keulapurjeesta, josta hän puhuu.

Jaakaria kutsutaan myös ajopurjeeksi ja flaikkariksi; Sana flaikkari tulee englannin ilmauksesta flying jib. Kun keulaharuksia on kaksi, etummaiseen kiinnitettyä purjetta sanotaan toisinaan klyyvariksi ja takimmaiseen kiinnitettyä fokaksi.

Vastaa