PURJEHDUSSANASTO |

Kaikuluotain

laite, joka määrittää veden syvyyden tai vedessä olevan esineen sijainnin tai tutkii aineen rakennetta.
 
 
YLEENSÄ = kaiku
 
MYÖS = –
 
JOSKUS = kaikuluotain, luotain, luoti
 
RUOTSI = echo lod
 
ENGLANTI = echo sounder
 
VANHA MERIMIESSUOMI = luoji, luoti
 
VANHA MERIMIESRUOTSI = lod
 
 
Veden alla sijaitsevien esteiden näkemiseksi käytetään useimmissa veneissä kaikuluotainta. Se luotaa veden syvyyttä ja pohjan muotoa kölin alapuolelta.
 
Kaikuluotaimen toiminta perustuu ääniaaltojen heijastumiseen kohteesta. Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi Lewis Nixon vuonna 1906. Luotainten kehittymistä vauhditti Titanicin uppoaminen vuonna 1912.
 
Kaikuluotainta kutsutaan yleensä lyhyesti kaiuksi tai luotaimeksi. Keski-ikäiset ja vanhemmat purjeveneilijät kutsuvat sitä joskus myös luodiksi. Luoti-sanan käyttäminen johtuu luodista, jolla vedenpohjaa luodattiin ennen kaikua. Purjelaivoissa toimenpidettä kuvasivat verbit luodata ja luojata, ruotsiksi loda.
 
Sana luoti kuulosti lähes samalta kaikissa kielissä: ruotsiksi ja tanskaksi se oli lod, hollanniksi lood, venäjäksi lot, saksaksi loth ja englanniksi lead, joka nykyään on mm. ’lyijy’.
 
Luoji eli luoti oli pitkulainen pala lyijyä tai rautaa. Luodin toisessa päässä oli reikä, johon kiinnitettiin köysi, luotiliina. Toiseen päähän kaivettiin kolo, joka täytettiin liitujauhon ja talin sekoituksella.
 
Kun luoti laskettiin merenpohjaan, pohjan ainekset tarttuivat liitu-tali-massaan, minkä ansiosta merimiehille selvisi pohjan laatu. Köyden veteen uponnut pituus puolestaan kertoi veden syvyyden.
 
Tällaisia itse tehtyjä luoteja käytettiin vielä 1800-luvun lopussa, vaikka markkinoille oli ilmestynyt jo v. 1835 patenttiluoti-niminen luoti, jolle ruotsalainen koneiden asiantuntija Eriksson oli saanut englannissa patentin.
 
Vaikka kaikuluotain keksittiin jo yli sata vuotta sitten, suomalaiset sotalaivat luotasivat merenpohjaa köydellä ja sen päähän kiinnitetyllä painolla vielä 1970-luvulla.
 
Joissakin veneissä on myös tutka. Se kertoo purjehtijalle, missä jokin horisontin yläpuolella oleva kohde on suhteessa hänen veneeseensä. Tutka havaitsee kohteen radiosignaalien avulla sekä määrittelee sen etäisyyden ja suunnan. Tutkan näytöltä purjehtija näkee mm. muut alukset, merimerkit ja saaret.
 
Tutkaa käytetään varsinkin sumussa ja pimeässä. Silloin purjehtijalle on hyötyä tutkaheijastimesta, sillä kun se on riittävän kokoinen ja oikein asennettu, se parantaa veneen näkymistä muiden alusten tutkissa. tutkaheijastimia on myös mm. merimerkeissä.
 
Tutkan englanninkielinen sana radar tulee sanoista radio detection and ranging, ’radiolla havaitseminen ja mittaaminen’ tai sanoista radio direction and ranging, ’radiolla suuntiminen ja mittaaminen’.

Vastaa