PURJEHDUSSANASTO |

Kummeli

Kiviröykkiö tai pieni taulu väylän reunalla.

YLEENSÄ = –

MYÖS = kummeli

JOSKUS = kasa, keko, kivikasa, kumpeli, mummeli, ummagumma

RUOTSI = kummel

ENGLANTI = rock beacon

VANHA MERIMIESSUOMI = –

VANHA MERIMIESRUOTSI = –

Kummelit sijaitsevat mantereella, saarella tai luodolla. Kummeli voi sijaita vedenrajassa siten, että se on nähtävissä vain tietyltä suunnalta, tai se voi olla saaren korkeimmalla kohdalla, jolloin se näkyy joka suuntaan.

Kummelit ovat yleensä kivikummeleita eli valkoiseksi kalkittuja tai maalattuja kiviröykkiöitä. Ne voivat olla myös valkoiseksi maalattuja kallionkaistaleita.

1990-luvulta lähtien kivikummelit ovat saaneet seurakseen levykummeleita. Levykummelit koostuvat metallisista levyistä, ja niiden ulkonäkö muistuttaa hieman maaliikenteen liikennemerkkejä.

Levykummeleissa on usein yksi suuri kirjain tai numero helpottamassa kummelin löytymistä merikartasta, johon kummeli kirjaimineen tai numeroineen on merkitty. Osa uusista kummeleista on kartiomaisia tai valaistuja.

Kivikummelit ovat ikivanhoja merimerkkejä ja rannikoiden asukkaiden kiintopisteitä. Pohjoismaiden alueella sijainneet kummelit mainitaan ensimmäisen kerran rautakauden ajan saagoissa. Niissä kerrotaan kivitorneista, jotka norjalaiset viikingit olivat rakentaneet merimerkeiksi.

Kummeleita uskotaan rakennetun jo ennen rautakautta, pronssikaudella eli 1900–500 eaa., sillä kummelien rakenne ja sijainti muistuttavat hiidenkiukaita. Hiidenkiukaat olivat kivenlohkareista rakennettuja kivikumpuhautoja. Hautoja rakennettiin pronssikaudella rannikon paljaille kallioille, joilta oli hyvä näkyvyys joka suuntaan. näitä kiviröykkiöitä oli luonnollista käyttää merenkulussa kiintopisteinä. Siksi sana kummeli on voinut tarkoittaa yhtä hyvin ’hautaa’ tai ’merimerkkiä’ tai molempia samaan aikaan.

Kummelit mainitaan ensimmäisen kerran Kustaa Vaasan vuonna 1555 kirjoittamassa kirjeessä, jossa hän kehottaa merkitsemään Helsinkiin johtavan laivaväylän kivikummeleilla samaan tapaan kuin ulkosaariston Utön saarelta Turkuun johtavalla reitillä oli jo tehty.

Utö–Turku-reitillä kummeleita oli ollut jo pitkään, sillä vuonna 1260 julkaistussa purjehdusoppaassa mainitaan kiviröykkiö, joka oli rakennettu merimerkiksi Utön saariryhmän korkeimmalle kalliolle.

Kummelit olivat käytännöllisiä ja kestäviä, minkä vuoksi niitä rakennettiin 1700- ja 1800-luvuilla Suomen kaikille rannikkoalueille. Ne olivat myös helpot purkaa vihollisen lähestyessä; purkutyö kuului luotsin tehtäviin.

Osa Krimin sodasta, itämerellä käyty oolannin sota, tuhosi suurimman osan kummeleista ja muista Suomen rannikon merimerkeistä vuosina 1853–1855. Todennäköisesti siksi kummeli-sana puuttuu pian sodan jälkeen kirjoitetusta merisanakirjasta.

Sodan jälkeen rakennettiin uudelleen satoja uusia kivikummeleita, joista osa opastaa merenkulkijoita edelleen.

Kivien lisäksi opasteita tehtiin puunrungoista, joista rakennettiin kekoja eli kaasoja. Kaasoja on yhä olemassa, ja niitä kunnostaa useimmiten paikallisten yhdistysten talkooväki.

Vastaa