PURJEHDUSSANASTO | Sirke Lohtaja-Ahonen, teksti // Ante Johansson, piirros |

Loki

Mittari, joka kertoo veneen kulkeman nopeuden ja matkan; nopeus- ja matkamittari.

 

YLEENSÄ loki
JOSKUS nopeusmittari
RUOTSI logg
ENGLANTI log, speedlog
VANHA MERIMIESSUOMI logi, loki
VANHA MERIMIESRUOTSI logg

 

Matkaveneiden loki on tavallisesti veneen pohjassa oleva ratas, joka pyörii veden virtauksesta. Silloin se mittaa nopeutta ja matkaa suhteessa veteen. Tällainen mittaaminen on yleensä epätarkkaa, sillä veden erilaiset virtaukset vääristävät tulosta.

Esim. jos purjehtija ajaa viiden solmun vastavirtaan viittä solmua, vene pysyy paikallaan, vaikka loki kertoo vauhdiksi viisi solmua.
Tarkkaan mittaustulokseen päästään, kun nopeutta ei mitata suhteessa veteen, vaan pohjaan. Se onnistuu esim. käyttämällä satelliittipaikannusta, kuten GPS:ää (Global Positioning System).

Veneen pohjassa olevan lokin lukemat näkyvät lokin näytöltä. Nykyisen lokin edeltäjä oli patenttiloki eli laahusloki, jota vedettiin aluksen perässä. Loki koostui kaapelin päässä olevasta potkurista ja näyttölaitteesta, ja ennen potkuria siipirattaasta.
1900-luvun alussa patenttilokia käytettiin höyrylaivoissa ja muissa suurissa aluksissa, mutta muissa aluksissa käytettiin lastulokia. Lastuloki oli käytössä satoja vuosia, sillä se oli suunniteltu jo vuonna 1607.

Lastulokissa oli useita osia, minkä vuoksi sitä kutsuttiin lokilaitokseksi. Siinä oli kolme pääosaa: lokilastu, lokiliina ja sen kelat sekä lokilasi.

Lokilastu eli seta oli kirjaimellisesti lastu, ohut ja litteä, kolmion muotoinen pala tammea. Lokiliina oli ohut köysi, johon oli tehty tasavälein knuupuja eli solmuja. Liinan toista päätä kutsuttiin edelläkävijäksi. Edelläkävijä oli vähintään aluksen mittainen, ja sen päättymiskohta merkittiin punaisella tikulla. Liinan edelläkävijän puoleinen pää kiinnitettiin lastun jokaiseen kulmaan ja lastu liinoineen nakattiin mereen laivan perästä suojanpuolelta. Liinan toinen pää oli kiinni kelassa eli lokirullassa, jota kutsuttiin myös sanalla voitti.

Lastun ja liinan etenemisen nopeutta seurattiin lokilasilla, pienellä tiimalasilla, jonka hiekan valuminen kesti 30 sekuntia. Lastussa oli sen verran lyijyä, että se ui pystyssä ja osittain veden pinnalla.

Mittaaminen oli tarkkaa työtä, joka kesti vain hetken. Työhön tarvittiin kolme merimiestä, joista yksi vastasi lokiliinan kelasta, toinen lokiliinasta ja -lastusta ja kolmas lokilasista.

Kelasta vastaava merimies piti kelaa tukevasti päänsä yläpuolella, jotta liina pääsi juoksemaan vapaasti. Liinan ja lastun käsittelijä oli lokaaja. Lokaaja vyyhtesi liinaa käteensä niin paljon kuin aluksen vauhdin ja perän korkeuden perusteella piti tarpeellisena.

Sen jälkeen hän heitti liinan ja lastun mereen hakkilaudan eli perälaudan yli sekä köliveden yli eli sen kuohuvan veden yli, joka näkyi hetken aluksen perän takana. Sitten hän ryhtyi seuraamaan tarkasti liinan kulkua. Kun liinaa oli juossut mereen sen verran, että edelläkävijän merkkinä oleva punainen tikku nousi hakkilaudan yli, lokaaja huusi lyhyesti Törn!. Samalla hetkellä lokilasista vastaava käänsi lasin. Kun hiekka oli 30 sekunnin päästä valunut lasista, hän huusi Topp!, ruotsiksi Stopp!.

Samassa lokaaja pysäytti lokiliinan, nosti sen laivaan ja laski, kuinka monta solmua mereen oli liinan mukana ehtinyt juosta. Solmujen määrä kertoi veneen vauhdin. Vauhti laskettiin kymmenesosasolmun tarkkuudella. Toistuvasti kastuva ja kuivuva lokiliina oli altis venymään. Siksi solmujen tasavälisyys tarkistettiin aika ajoin vertaamalla niiden välimatkaa kanteen sitä varten kiinnitettyjen kuparinaulojen väleihin.

Purjelaivojen perinteet näkyvät veneen nopeuden mittaamisessa, sillä nopeuden yksikkö vesillä on edelleen solmu. Solmut kertovat, kuinka monta merimailia alus etenee tunnissa. Nopeuden näyttää digitaalinen näyttö tai perinteinen neula. Näytössä näkyy yleensä solmun lyhenne kn, joka tulee englannin ’solmua’ tarkoittavasta sanasta knot.

Merimaili tarkoittaa samaa kuin meripeninkulma, joka lyhenee usein muotoon mpk. Yksi merimaili on 1,852 kilometriä ja pidempi kuin tavallinen maili eli maamaili, joka on 1,609 kilometriä. Merimailin kymmenesosaa kutsutaan kaapelinmitaksi.

Merimailia tarkoittaa myös sana latitudiminuutti. Sanan alkuosa latitudi tarkoittaa ’leveysastetta’ ja ’leveyspiiriä’. Leveysasteet jakavat maapallon päiväntasaajan kohdalla pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon. Kumpikin pallonpuolisko on jaettu 90 asteeseen. Yksi aste jakautuu 60 minuuttiin eli latitudiminuuttiin, joka puolestaan jakautuu 60 sekuntiin. Latitudiminuutit on merkitty asteikoksi merikartan pystyreunaan.

Kun purjehtija mittaa ensin harpilla matkan kartan pisteestä A pisteeseen B ja siirtää sitten harpin asteikolle, hän näkee helposti matkan pituuden merimaileina. Moni purjehtija kirjaa kokemuksensa lokikirjaan.

Vanhoissa purjelaivoissa lokikirjaa kutsuttiin surnaaliksi tai laivan-surnaaliksi, ruotsiksi journal. Nykyajan laivoissa lokikirjaa kutsutaan laivapäiväkirjaksi, joka on pakollinen ja virallinen asiakirja.

Laivoissa käytetään myös kladia, epävirallista muistikirjaa, jonka merkinnät siirretään laivapäiväkirjaan ja vahvistetaan allekirjoituksin mm. mahdollista oikeudenkäyntiä varten. Lokikirjan pitäminen on pakollista kaikissa kaupallisissa käytössä olevissa aluksissa. Purjeveneissä lokikirjan pitäminen kuuluu hyviin merimiestapoihin.

Lokikirja on oikeudessa pitävä asiakirja silloinkin, kun sen käyttäminen on vapaaehtoista.

Vastaa