PURJEHDUSSANASTO | Sirke Lohtaja-Ahonen, teksti // Ante Johansson, piirros |

Perä

Veneen ulko- ja sisätilojen takaosa.

 

YLEENSÄ ahteri
MYÖS perä
JOSKUS ahteriosa, hekki, peffa, takapää
RUOTSI akter, häck
ENGLANTI stern
VANHA MERIMIESSUOMI perä, ahteri
VANHA MERIMIESRUOTSI akter

 

Sana ahteri on säilynyt purjelaivojen ajalta meidän päiviimme sellaisenaan. Syy lienee sanan leikillisyydessä, sillä ahterilla tarkoitetaan arkikielessä ’takapuolta, takalistoa, pyllyä’. Merenkulun ilmaisuna ja purjehtijoille ahteri on ’veneen perä’.

Vanhassa merimiessuomessa ahteri eli perä, ruotsiksi akter, tarkoitti kahta asiaa: ’aluksen ulko- ja sisätilojen perää’ sekä ’sitä perän kohtaa, jossa ruori eli peräsinlapa sijaitsi’; ruori ei tarkoittanut laivoissa ohjauspyörää kuten nykyään.

Ahteri oli saksaksi ja hollanniksi achter, tanskaksi agter ja englanniksi abaft ja stern of the ship. Koska laivan perä oli suuri, perässä tehtiin joukko purjehtimisen kannalta tärkeitä toimintoja. Siksi perän tarkoitteen sisältäviä sanoja oli kymmeniä.

Peräpiikki eli ahteripiikki, ruotsiksi akterpiken, oli ’aluksen sisäpuolella perävannasta vasten oleva kapea, pimeä loukko’. Merimies oli takakädessä tai takahangassa, ruotsiksi i akterhand, kun hän kiskoi köyttä köyden päästä muiden miesten takana.

Ahterimiehet eli peräväki eli ahterikastit, ruotsiksi aktergastar, olivat merimiehiä, jotka oli määrätty vahtiin aluksen perään.
Ahteriseilureita ei ollut purjelaivoissa, mutta heitä tapaa nykyajan laivoissa, tai tarkemmin sanottuna rannoilta: ahteriseiluri on merimies, joka näkee laivasta vain sen perän, koska hän myöhästyi laivasta eli jäi ahteriin.

Purjehtijat eivät käytä näitä ilmaisuja. Syitä on kaksi: Matkapurjehdus on hupia, minkä vuoksi kippari odottaa miehistöä, vaikka se olisikin myöhässä. Kilpapurjehdus taas on niin totista, että jos miehistön jäsen myöhästyy, vene lähtee liikkeelle ilman häntä – ja tuskin puhuu hänestä lempeästi ahteriseilurina.

Vastaa