PURJEHDUSSANASTO | Sirke Lohtaja-Ahonen, teksti // Ante Johansson, piirros |

Vantti

Vaijeri tai terästanko, joka tukee mastoa poikittaissuunnassa.

 

YLEENSÄ vantti
MYÖS –
JOSKUS alavantti/välivantti/ylävantti, diagonaali, huippuvantti, interi, intervantti, rodi, rodvantti, sisävantti, toppivantti, vaijeri, vertikaali
RUOTSI vant
ENGLANTI shroud, sidestay
VANHA MS vantti
VANHA MR vant

Mastoa tuetaan vanteilla lähes kaikissa takiloissa. Vantit ovat yleensä vaijeria, joskus terästankoa, jolloin jotkut kutsuvat vanttia rodiksi tai rodvantiksi. Vantin toinen pää kiinnittyy kannessa kiinni olevaan säädettävään vanttiruuviin ja toinen saalinkien kärkien kautta mastoon tai suoraan mastoon. Vantteja on 2–3 paria, ja niitä nimitetään sijaintinsa mukaan ala-, väli- ja ylävanteiksi.

Kun veneessä on yksi saalinkipari, alavantit kiinnittyvät sen juureen. Kun saalinkipareja on kaksi, alavantit kiinnittyvät alimman parin juureen ja välivantit ylimmän parin juureen. Ylävantit kiinnittyvät ylimmän saalinkiparin ja mastonhuipun väliin. Jos saalingit osoittavat vinosti taaksepäin, vantit tukevat mastoa jonkin verran myös pituussuunnassa.

Joidenkin osatakiloitujen veneiden maston yläosan tukena on viuluvantti. Viuluvantti kulkee mastonhuipusta alaspäin ja kiinnittyy molemmista päistään mastoon. Jotta se ei kulkisi pitkin maston pintaa vaan tukisi mastoa, mastonhuipun lähellä on kapea saalinkipari, viuluvanttisaalinki, veneen kapein vantinlevittäjä. Se sojottaa usein vinosti eteenpäin.

Koska viuluvanttisaalinki on ylin saalinkipari, masto saalinkeineen ja vantteineen näyttää kaukaa katsottuna suurelta viululta.

Vantit, ruotsiksi vanter, tukivat purjelaivankin mastoja. Vantit eivät olleet 1800-luvun puolivälissä vaijereita, vaan köysiä. Niiden välissä oli väylingit, vanttien välille solmitut köysiportaat, joita pitkin merimiehet kiipesivät mastoon ja sieltä alas. Joissakin purjeveneissäkin on mastoon kiinnitettyjä askelmia.

Tavallisesti purjehtija menee kuitenkin mastoon kankaisella puosuntuolilla tai muulla istuimella. Istuin kiinnitetään kahteen nostimeen, joilla istuin ihmisineen hinataan mastoon. Toinen nostin on tavallisesti isopurjeen ja toinen voi olla esim. spinaakkerin nostin. Ihminen nousee yhdelläkin nostimella, mutta jos se pettää, ihminen putoaa kannelle.

Jotkut purjehtijat nimittävät vantteja haruksiksi ja staageiksi. Harus ja staagi tarkoittavat kuitenkin eri asiaa kuin vantti: harus ja staagi tukevat mastoa pituussuunnassa, kun vantti tukee mastoa poikittaissuunnassa.

Vaikka harukset ja vantit ovat erilaisia mastoa tukevia vaijereita, purjehtijalle niiden tukemisen poikittaisuus tai pitkittäisyys on tärkeää lähinnä vain veneen rikauksen yhteydessä, kun vanttien ja harusten kireys säädetään.

Sanojen merkitykset ovat alkaneet sekoittua toisiinsa, sillä käyttipä purjehtija sanaa vantti, harus tai staagi, hän tulee yleensä ymmärretyksi, koska kaikki sanat tarkoittavat karkeasti määriteltyinä ’mastoa tukevia vaijereita’.

Yksi syy nimitysten sekoittumiseen on varmasti siinä, että harus tarkoittaa tekniikan ilmaisuna ’tukiköyttä, -vaijeria, -jännettä’ riippumatta siitä, mistä suunnasta harus tukee mastoa tms. Esimerkiksi sähköpylvästä ja antennimastoa tukee usein yksi tai useampi harus.

Vastaa