BLOGIT | Kala-apajilla

Iniöstä nousi jötköjä

Näyttää siltä, että joudun siirtymään nykyään aina Iniöön kalaan, mikäli haluan saada edes kerran kaudessa yli viisikiloisen hauen. Kuten viime syksynä, sain nytkin kauden ensimmäisen yli viiden kilon hauen perinteisessä Perkalan kalakisassa. Viime vuonna 6,6-kiloinen riitti kisan voittoon, mutta tänä vuonna jouduin tyytymään 5,28 kilon kalalla kolmossijaan.

Ennen viime vuoden voittoa sijoituin erilaisten, kesken kisaa tehtyjen sääntömuutosten seurauksena niin monta kertaa häntäpäähän, että kuittailut kasvoivat vuosien saatossa megalomaanisiin mittoihin. Niinpä perustin Anonyymit Kalakiusatut -yhdistyksen.

Kerron esimerkin miksi: Perkalan kalakisan voittajan nimi on aina perinteisesti ommeltu aina virallisen, keltaisen kisapaidan selkään aikaisempien vuosien voittajien jatkeeksi. Arvatkaapa, oliko sinne  painettu nyt minun nimeäni viime vuoden voittoni jälkeen. Eipä tietenkään. Minulle kyllä luvattiin, että kisaisännän Jari Tammennon yksinään muodostama kilpailun jury miettii, voitaisiinko nimeni painaa paidan sisäpuolelle, niin, ettei sitä näkyisi. Ja sinnekin se tietenkin ommeltaisiin keltaisella langalla. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen).

Kuinka ollakaan, minulle jäi kisasta tällainen paita käteen kolmossijasta huolimatta.
Perkalan haukikisan saalis oli tänä vuonna keskivertoluokkaa. Venekuntamme punnitsi varmuuden vuoksi heti ensimmäiset kalat, vaikka ne eivät kookkaita olleetkaan. Kuvassa Teppo Lehtovaara.
Ilme kertoo helpotuksesta: vihdoinkin yli viisikiloinen. (Kuva Teppo Lehtovaara).
Tällä kertaa Pasi Keskitalo onnistui tankkaamaan veneensä oikeasta reiästä. Kerran aiemmin hän yritti tehdä sitä viereisen vapatelineen kautta.
Yhdeksän miestä kisasi kolmena venekuntana. Tauko alkamassa.

Tämän vuoden kolmossijani hillitsi kuittailua, mutta sitäkin tärkeämpää oli se, että voitin veljeni Jounin, jonka hauki painoi 5,25 kiloa. Jotta tappio oli veljelleni karvaampi, kevensimme haukeni painoa ennen vapautusta hiukan punnituksessa pyrstöstä nostamalla niin, että ero jäi todellista hieman pienemmäksi.

Toisaalta on tunnustettava, että veljeni haukimäärä nousi kahden päivän kisassa aivan omaan luokkaansa: hän sai yhteensä 60 haukea, kun itse jouduin tyytymään 20 haukeen. (Juttu jatkuu kuvien jälkeen)

Veljeni katsoi parhaimmaksi napauttaa haukilaskuriin joka kalan jälkeen, jottei menisi laskuissa sekaisin. Tällaisen vempaimen minäkin haluan. (Kuva Jouni Vehmanen)
Veljeni oli niin ylivoimainen haukimäärässä, ettei loppuvaiheessa kukaan suostunut samaan veneeseen nöyryytettäväksi.
Suuri haukimäärä voi tuottaa tuskaa. Veljeni sai haukea irroittaessaan jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä koukun käteensä. Tällä kertaa hän sai terveyskeskuksessa sen vuoksi muun muassa jäykkäkouristusrokotuksen ja antibioottikuurin. Varotoimet ovat tarpeen, sillä kuulin hiljattain karmaisevan tositarinan, jonka mukaan pienestä haavasta seurasi verenmyrkytys ja lopulta jalan amputointi.

 

Tämän näköistä Busteria ei varmasti ole kenelläkään. Ohjauspulpetin metalliplakaatissa seisoo veneen nimenä Aarne 1 ja joukkueen nimenä keulassa Team Tenkanen. Paatin kylkeen on tyyppimerkiksi teipattu vahingossa Fishterin sijasta Fister. Älkää katsoko sanakirjasta, mitä se tarkoittaa.
Olen melko varma, että myöskään tällaista perämoottoria ei löydy mistään, eikä moottoriturpaa, joka on kiinnitetty Jari Tammennon leukaan.

 

Veljeni haukisaalis alkoi karttua kovaa tahtia sen jälkeen, kun heti ensimmäisellä tauolla selvisi, että Savolaisen Ilkka otti kisan voiton lopulta taanneen 7,8-kiloisen vonkaleen pinkkisinisellä Jerkillä, jollaista minulla ei olisi tullut mieleenkään hankkia pakkiini. Ile kuitenkin alkoi saada sillä sellaisella tahdilla kalaa, että samanlaisia vieheitä alkoi roikkua jatkossa yhden sun toisen siiman päässä, ja tuloksekkaasti.

Ilen hauki oli sen verran kookas, että hän saattoikin melko turvallisin mielin poistua kisapaikalta jo ensimmäisen päivän jälkeen.

Ilkka Savolainen ja voittohauki. (Kuva Jari Tammento)
Teppo Lehtovaara jäi kisan jumboksi. Tämäkin oli ihan pakko kertoa.

Hirvittävää oli, että veljenpoikani Markus kepitti minut 5,7-kiloisella hauella. Markus on myös kummipoikani, jota kuitenkin kutsutaan nykyään kumipojaksi, koska hän käyttää mielellään vieheinä niitä isoja kumilötköjä, joita kukaan normaali-ihminen ei jaksa heittää.

Perkalan kalakisassa tehtiin muuten yksi maailmanennätys: kisaisäntä Jari Tammento pystyi höpöttämään yhden vuorokauden aikana yhtäjaksoisesti 11 tuntia 58 minuuttia tuntia niin, ettei kukaan pystynyt sanomaan sanaakaan väliin. Sen kaksi minuuttia vuorokaudesta hän oli periaatteessa estynyt puhumaan, koska silloin hänellä oli ruokaa tai juomaa suussa. Tosin suusta kuului silloinkin jonkinlaista örinää turpamoottorin yhä jauhaessa kuin Zundapp konsanaan.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ murhamiehet päättivät järjestää killbailut.

 

Vastaa