BLOGIT | Kala-apajilla

Jalkapallo kutistaa kalat

Kesäloma on kulunut pääasiassa jalkapalloa katsellen, minkä seurauksena olen tehnyt järisyttävän tieteellisen havainnon: jalkapallon katselu pienentää kalan kokoa.

Esimerkiksi ylläolevassa kuvassa näkyvä vaimoni saama hauki painoi 8,2 kiloa, mutta minun silmissäni se kutistui kuvan osoittamaan kokoon.

Pitänee hieman selittää. Tai paljon.

Kuten tiedetään, kalamiehen näkö on siitä poikkeuksellinen aisti, että se suurentaa kalan kokoa todellisesta. Siinä ilmiössä äärimmilleen ulospäin kieroutuvat pupillit venyttävät näkökentän hallusionaationaalisesti (ihana sana) kalan molempien päiden ohitse.

Jalkapallon MM-kisojen kolmannen kierroksen pelejä katsoessani tein päinvastaisen havainnon. Kuten jalkapallon ystävät hyvin tietävät kolmannen kierroksen otteluita piti katsoa kahdesta ruudusta yhtaikaa pysyäkseen tilanteen tasalla siitä, mikä joukkue on menossa jatkoon ja mikä putoamassa. Vauhti ruuduilla oli niin kovaa, että silmieni katseet menivät siinä tuoksinassa ristiin.

Seurasin jalkapalloa television ja Ipadin ruuduista. Lisäksi ikkunasta piti seurata samaan aikaan, kun kirjosiepon poikaset olivat lähdössä pöntöstä. Menin sekaisin.

Eihän saariston kesälomalainen ole tottunut sellaiseen määrään liikkuvia ärsykkeitä kuin mitä kaksi ruutua suoltaa. Esimerkiksi merellä ei tarvitse juuri muuta havainnoida kuin reimarit eivätkä nekään yleensä liiku.
Kun silmäni katsovat nyt ruutujen seuraamisen vuoksi ristiin, siitä on seurannut näkökenttäni supistuminen, mikä luonnollisesti pienentää kalojen todellista kokoa. Tätä uutta tieteellistä havaintoa kutsuttakoon tästä lähtien Pallokala-syndroomaksi. Yritän selittää asiaa allaolevalla kaaviolla.

Tästä päästäänkin siihen, että tänäänkin saamani hauet olivat todennäköisesti erittäin suuria, vaikka rehellisenä miehenä en voi sitä totena kertoa, koska silmissäni ne näyttivät kovin pieniltä. Tämä syndrooma on itse asiassa vaivannut minua koko kesälomani ajan.

Se ja alkukevään heikko kalantulo on saanut aikaan sen, että en ole viitsinyt lähteä kohta kuukauden lomalla oltuani kuin yhdeksänä päivänä kalaan. Tunteja reissuilla on kulunut yhteensä vain 20. Saalis on jäänyt 28 haukeen. Suurin painoi niukasti yli neljä kiloa.

Veljeni kiusaa minua lähettelemällä saaliskuviaan. Tämä Kustavista saatu painoi 8,1 kiloa.

Tiesivät jo radioissakin kertoa sen ammattikalastajien ja vapaa-ajankalastajien havainnon, mitä olen tässä jo pidempään hokenut. Kalasaaliit ovat vähentyneet todella huolestuttavasti. Olemme liottaneet verkkoja vesillä kymmenkunta päivää ja yötä. Saaliina on yksi ahvenen, yksi siika ja kaksi kuhaa. Varsinkin ahvenia sai vielä kaksi vuotta sitten tähän aikaan vuodesta samasta paikasta hyvinkin toistakymmentä yhden verkon päiväliottamisella.

Kato iski jo viime vuonna. Siksi en usko sitä radiossa esitettyä arvelua, että pitkään kylmänä jatkuneen kevään taittuminen nopeasti lämpimäksi alkukesäksi olisi hävittänyt kalat. Pikemminkin voisin uskoa siihen, että kaksi kylmää edellistä kesää saattoivat vaikuttaa asiaan.

Joo joo. Ja tietysti ne hylkeet ja merimetsot….

Haukien vähenemistä en kyllä vielä ole valmis allekirjoittamaan, vaikka ahvenet ja kampelat ovatkin Korppoosta kadonneet ja siiat vähentyneet.

Onneksi Korppoossa ei ole tarvinnut kuitenkaan kuolla nälkään. Luulin jo viime vuonna päätyneeni taivaaseen, kun löysyimme keskeltä Korppoota uuden ravintolatulokkaan, joka poikkeaa muusta saariston ravintolatarjonnasta kuin päivä yöstä.

Siinä missä saariston muiden ravintoloiden tarjonta on mielikuvituksetonta ja kuin yhdestä puusta hampurilaisineen ja etanapannuineen, Hotelli Nestorin ravintola Back Pocket edustaa rohkeasti fine dinea ja yltää siinä vähintäänkin lähelle Turun maineikkaan Kaskiksen tasoa.

Kävimme taas testaamassa, onko maalaistalon viehättävä atmosfääri, ruoan taso ja annosten mahtava ulkonäkö säilynyt emmekä joutuneet pettymään. Halpaahan tämän tason ruoka ei ole, mutta jos se olisi, se ei olisi tämän tasoista.

Kyllä kelpasi taas katsella ja maistella Back Pocketin annoksia.


Täytyy vain toivoa, että näin rohkea linja on saariston perukoilla riittävän kannattava. Jotain kertoo saariston matkailuelinkeinon hankaluuksista se, että monet paikat vaikuttivat avaavan ovensa todenteolla vasta kesäkuun puolenvälin jälkeen, vaikka tänä alkukesänä ilmat olivat mitä parhaimmat. On tainnut Siperia opettaa vähän harhaan parina aikaisempana kesänä.

Kuvaavaa on, että kun kävimme kesäkuun puolivälin tienoilla syömässä Korpoströmin Vendaksi muuuttuneessa ravintolassa, sieltä saimme käteemme ruutupaperille käsin kirjoitetun kolmen lajin ruokalistan: tarjolla oli joko salaatti, päivän kala tai hampurilainen. Eikä se lista kovin paljon monipuolisemmaksi muutu vaikka ravintolaa vaihtaisi. Yritä siinä sitten viikkotolkulla tyydyttää itseäsi saariston ravintoloiden ruokatarjonnalla. Kun Ahtikaan ei antejaan anna, K-kauppais kiittää.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ juhannuksena kuunneltiin haitarinsoittoa otsa kurtussa.

Vastaa