Kala-apajilla

BLOGIT | Kala-apajilla

Kalastusta autossa ja muuta hämmästyttävää

Taakse jääneen kalastusvuoteni kohokohdat olivat vähissä. Ykkössaavutuksekseni luokittelen sen, että onnistuin lopulta saamaan jouluaattona sadannen taimeneni, vaikka eihän tuo määrä niin merkillinen ole. Yritimme parantaa lukemaa uuden vuoden aaton aattona ja vielä aattonakin Kustavissa, josta suuntasimme Ströömin pohjoispäästä ulos Susiluodon merivartioaseman maisemista kohti Lehmänkurkkua.

Hämmästys oli suuri, kun emme saaneet havaintoakaan taimenista, vaikka kelit olivat kohdallaan ja apunani olivat Saaristomeren sillä hetkellä kovimmat kalamiehet, kun muitakaan ei nimittäin näköjään liikkeellä ollut.

Kuusiston Kimmo (etualalla) on keksinyt näppärän tavan säästää viehekuluissa: Hän ottaa vain yhden vieheen veneeseen mukaan, jonka menetettyään hän alkaa lainata tyhmempien kalamiesten vieheitä.
Keskitalon Pasi kalasti taimenta niin, että kuola valui suunpielistä mereen.

 

Lehtovaaran Teppo pääsi hämmästyttämään minua jo aiemmin, kun mökin pihalle saapuessamme hän oli nostanut pienenpuoleisen kalaveneensä ylös. Arvasin tosin melkein heti, mitä oli tapahtunut.

Olin soittanut suutani jo kyläkutsun saadessamme, että mahdetaanko me niin pienellä veneellä mihinkään kalaan voida kesken talven lähteä. Niinhän siinä kävi, ettei Teppo tapansa mukaan moista huomauttelua viitsinyt enempää kuunnella, vaan oli mennyt ostamaan kaikessa hiljaisuudessa upouuden 5,6-metrisen Fasterin, joka lillui laiturissa odottamassa kyyditettäviä.

Hyvältä veneeltä tuntui: siitä pystyi vaivatta kalastamaan kolme kalamiestä ja Keskitalon Pasi.

Lehtovaaran Teppo oli ostanut uuden veneen, mutta oli unohtanut hommata siihen välttämättömät lisävarusteet, kuten osaavat kalakaverit.
Hommasimme isäntäpariskunnalle tällaiset katu-uskottavuutta lisäävät päähineet.

 

Uutena vuotena sain hämmästellä puhelinkeskustelussa kuultuna sitäkin, kuinka kovaksi kalakiima voi nousta niillä, jotka ovat nostaneet veneensä talviteloille. Eräs kalaporukkaamme kuuluva oli jättänyt nimittäin autostaan kattoluukun auki niin, että sisällä pystyi vesisateen jälkeen vallan hyvin kalastamaan. Se on ensimmäinen auto, jonka olen kuullut kärsineen vesivahingosta.

Eipä tullut kalakaverille kalaa silläkään konstilla. Lieneekö Wunderbaumin tuoksu karkottanut.

Kaikkiaan minulle herui viime vuonna vain kolme taimenta eli yhtä paljon kuin edellisvuonna. Vuosiin 2013-2015 osuneet yli kymmenen taimenen lihavat vuoteni näyttävät siis olevan auttamatta ohi.

Onnistuimme kalastamaan Kustavissa kahtena päivänä yhteensä 8 tuntia näkemättä kalaakaan.

Haukisaldoni oli sentään määrältään kohtuullinen. Päädyin 449 haukeen, joiden kalastamiseen kului aikaa 330 tuntia. Keskiarvoksi tuli siis 1,36 haukea tunnissa, mikä on hieman yli 20 vuoden keskiarvoni. Kohokohta osui taas elokuun puoliväliin, jolloin tein päiväkohtaisen haukiennätykseni, 54 haukea.

Sitten lisää hämmästeltävää: On aivan käsittämätöntä, että en tuolla kalastustuntimäärällä saanut kuin kaksi yli viisikiloista haukea, joista suurempikin kaiken lisäksi painoi vain 5,3 kiloa. Kyllä on kalamies huonoksi taantunut. Hävettää.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kansakoululainen syytti opettajaa ahdistelusta opettajan ehdotettua kesken äidinkielen oppitunnin, että tavataan taas.

 

 

 

Yksi vastaus artikkeliin “Kalastusta autossa ja muuta hämmästyttävää”

  1. Hans Ferm

    Itse olimme luotaamassa vähän paikkoja missä pientä kalaparvea. Ja löytyihän ne Ankkurilahden poukamasta. Kaksi mitallista taimenta 63cm ja 68cm ja kirjolohi veneeseen. Siellä missä syötävää, siellä myös syöjät.


Vastaa