BLOGIT | Kala-apajilla

Pitkä jääkausi luvassa

Jäätä pukkaa, ja pukkaa niin, ettei tänä vuonna taideta päästä Saaristomerellä siikaongelle ennen huhtikuuta ja pääsiäistä. Viimeksi jäiden sulaminen venähti Korppoossa huhtikuun puolelle vuonna 2013, jolloin pääsin veneellä merelle vasta niinkin myöhään kuin 24.4.

Jäät vahvistuvat nyt poikkeuksellisen myöhään ja yhtäjaksoisesti, kun pakkaskausi näyttää jatkuvan vielä pitkään. Avovettä ei näy enää missään. Korppoon ja Vattkastin välisessä salmessa oli jäätä jo 20 senttiä. Vaimo luisteli koko Vattkastin ympäri ja näytti palaneen reissulta ihan kuivana, vaikka kuivaksi häntä en tietenkään tohdi missään nimessä väittää.

Taas on joku tyhmä jääkarhu tepastellut sulaan… No, tosiasiassa sulaa ei näkynyt Korppoossa mailla halmeilla laivaväyliä ja lauttarantoja lukuunottamatta. Ei sen puoleen näkynyt jääkarhujakaan, joten ne lienevät hukkuneet suliin siellä jo aiemmin.

 

Kalan saaminen Korppoon merialueelta pilkillä on osoittautunut niin toivottomaksi hommaksi, että päätin koittaa ihan jotain muuta. Tartuin Jalaksen Tompan kutsuun ja menin pilkille järvelle.

Luitte ihan oikein: järvelle. Olen aina pitänyt järvellä kalastamista tamperelaisten ja muiden vähäjärkisten hommana, minkä vuoksi moista reissua on näin julkisesti vähän vaikea tunnustaa.

Tomppa sai kuitenkin houkuteltua minut järvelle kertomalla, että sieltä on nostettu yli kaksikiloisia ahvenia. Kun kyseinen järvi on kaiken lisäksi Tompalla melkeinpä yksityiskäytössä vailla kalastuspaineita ja tykeillä vartioitu, tulin ylipuhutuksi.

Kyllähän sieltä sitten tulikin, nimittäin käsivarret kipeäksi, kun jäätä piti kairata kymmeniä senttejä kerrallaan. Kahden kilon ahvenet olivat sitä mitä aina ennenkin, taruolentoja. Lienevätkö järvihylkeet syöneet nekin kalat.

Vähän jäi vajaaksi kahdesta kilosta tämäkin Jalaksen Tompan saama ainoa ahven. Painoa kalalla oli 1,9 kiloa, mutta taitavasti kuvaamalla sain sen näyttämään noin pieneltä.
Toinen Långvikenistä saamani ahven oli jo vähän paremman kokoinen, mutta ei siitä kahdelle ihmiselle lounaaksi ollut. Jouduimmekin paistamaan ruoaksi merikotkan munia ja Saimaan norpan kuutteja.

Jos olisin nähnyt edes yhden yli puolikiloisen kalan olisin voinut harkita hakemista Gyltön linnakkeen talonmieheksi, kun sellainen paikka on nyt tullut avoimeksi. Siinäpä olisi oiva työpaikka kalastavalle ihmiselle. Ikävää kannaltani on se, että siinä hommassa täytyy varmaan osata jotain muutakin kuin panna matoa koukkuun.

Päätin myös sunnuntaina koittaa jotain uutta ja menin pilkille Korppoon Strömmaan, jossa en ole ennen pilkkinyt enkä taida pilkkiä jatkossakaan. Eihän sieltäkään tullut kalan kalaa,  vaikka huhuja olikin kuulunut siitä, että sieltä oli verkolla noussut hiljattain yli kuuden kilon kuha.

Paikalliset olivat pitäneet Strömmassa upeissa talvisissa maisemissa lauantaina pienet leikkimieliset pilkkikisat, joka voitettiin vaaksan mittaisella ahvenella.

Isoista kuhista puheenollen, bongasin Kalatalouden keskusliiton Kalastaja-lehdestä jutun, jossa Luonnonvarakeskuksen Jari Raitaniemi esitti huolensa kuhan hitaasta kasvusta. Kuhallehan asetettiin vuodesta 2016 alkaen voimassa ollut 42 sentin alamitta, joka koskee muita kuin ammattikalastajia. Heidän pyytämiensä kuhien alamitta on edelleen 37 senttiä. Ammattikalastajienkin kuhien alamitta nousee 40 senttiin kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen jälkeen tämän vuoden loputtua.

Tavoitteena on ollut, että entistä useampi kuha kasvaa vapaa-ajankalastajia koskevan 42 sentin* alamitan myötä yli 40 senttiin, jolloin niitä piisasi ammattikalastajien toimeentulon turvaamiseksi riittävästi. Raitaniemen mukaan alamitan nosto ei ole tuottanut toivottua tulosta. Tosin vuosina 2015-2017 kuhien kasvu on ollut heikkoa myös kylmien kesien vuoksi. Kohdalle osuvat lisäksi heikot kuhavuosiluokat 2012 ja 2013.

Sanokaa minun sanoneen, tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että ammattikalastajat alkavat vaatia kuhiensa alamitan pitämistä 37 sentissä – ja tietenkin niin, että vapaa-ajankalastajien kuhien koskevaa alamittaa ei alenneta. Jo siirtymäajasta säädettäessä oli aistittavissa, ettei ammattikalastajilla ole intoa kuhan kasvatustalkoisiin osallistumiseen edes siirtymäajan jälkeen.

Aloinkin heti selvittää asiaa. Lue lisää keskiviikkona 28.2. ilmestyvästä Turun Sanomien printtilehdestä. **

Pilkkireissuni menivät niin persiilleen, että poltin vehkeeni tässä nuotiossa. Kalastusvälineet ovat yhä kunnossa.

 

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ Hurriganesin rumpalin lempikastike oli remulaadi ja yhtyeen basisti söi vaan ciisseliä.

*korjattu 27.2. 37 sentistä 42 senttiin.

** lisätty 27.2.

7 vastausta artikkeliin “Pitkä jääkausi luvassa”

  1. Salaatin ohessa

    Mistä näitä juttuja riittää? No, onneksi jostakin.


  2. hihhuli

    Tulisi jo kesä


  3. timo

    Espanja on tosi kiva ! Hetkinen, mutta täällä on yhtä kylmä !


  4. Erik Westerlund

    Koittakaa nyt hyvät ihmiset päättää on se nyt sitten tulossa jääkausi vaiko välimeren ilmasto Suomeen?
    Eipä ole ilmaston lämpenemisestä ollut paljoakaan merkkejä Suomessa, Euroopassa, Aasiassa eikä Ameriikassa. Afrikassakin taitaa olla yhtä lämmin kuin aina ennenkin?
    Siikapilkille pääsyä tässä odotellaan kunhan nuo ns. säätieteilijät saisivat päätettyä jotta kylmeneekö vaika lämpeneekö?


  5. Pele

    Joka helmikuu Vietnamissa, +30 asteen lämmössä. Se katkaisee talven ihanasti. Silloin maaliskuun pakkasista jaksaa nauttia.


  6. Juha

    Hyvä juttu.. nyt on komeita pilkkikelejä ja tämä sai innostuksen viriämään.


Vastaa