BLOGIT | Kala-apajilla

Uusi haukiennätys

Viime viikonvaihteessa haukipankki räjähti. Niin kuin monena vuotena aiemminkin, huippusyönti osui taas elokuun jälkipuoliskon ja syyskuun alkupuoliskon väliin.

Viime perjantaina alkoi nousta matalapaine ja siksi syönti ennen sateen alkua oli hulppeaa. Saaliini nousi peräti 54 haukeen, joka on uusi päiväkohtainen ennätykseni ajalta, jona olen kirjannut saalistietoni muistiin eli vuodesta 1998 lähtien.

Töihin palattuani tarkistin muistiinpanoistani, olinko aiemmin päässyt yli 50 hauen. Vanhan muisti on lyhyt, sillä viime vuonna sain syyskuun 17. päivä, kuinka ollakaan, 53 haukea. Ensimmäisen kerran ylitin 50 hauen rajan vuonna 2012 elouussa, jolloin sain päivässä 52 haukea.

Olen kuin seiväshyppääjä Sergei Bubka: Hän paransi maailmanennätystä aina sentti kerrallaan, jotta glooriaa sataisi tasaiseen tahtiin.

Tosin minä en ole edes itkien kerjäämällä saanut kalakavereiltani koskaan glooriaa tai arvostusta, en nytkään, enkä varmasti tule koskaan saamaan. Jos saisin, kaverit mitään kalamiehiä olisikaan, sillä niissä piireissä kunnon kettuilu voittaa aina kehut.

Tai kyllä minua kerran Perkalan kalakisoissa kehuttiinkin: Sanoivat, että olen hiton hyvä jäämään aina viimeiseksi.

Lauantaina syönti jatkui sateiden väistyttyä edelleen hyvänä, saalis 27 haukea. Sunnuntaina sää muuttui aurinkoiseksi, mikä epäilemättä oli pääsyynä siihen, että saaliini hyytyi 13 haukeen.

Yhtä kaikki: sain viikonvaihteessa yhteensä 94 haukea. Alkukauden surkeutta kuvaa se, että ennen viikonvaihdetta olin saanut 39 heittokalastuspäivänä yhteensä 95 haukea eli vain yhden enemmän kuin nyt kolmessa päivässä.

Elokuun loppupuolelle ja syyskuun alkupuolelle tyypillisesti hauet olivat lähes järjestään pieniä: 84 ensimmäistä haukeani painoivat kaikki alle 2,5 kilon. Niiden jälkeen koukkuun eksyi 4,4-kiloinen, joka jäi viikonvaihteen suurimmaksi.

Jos olisin ollut oikein viisas, olisin tavoitellut suurta kalaa samanlaista paikoista, kuin mistä tämä 4,4-kiloinenkin nousi: kallioranta oli paljas, jyrkkä ja suhteellisen suora lukuun ottamatta juuri sitä pientä painaumaa kohdassa, jossa ranta alkoi syventyä kohti ulappaa. Ei siis yhtään seksikäs paikka, mutta eihän kalastaessa seksiä pidä ajatellakaan. Luulisin.

Viikonvaihteen suurimmassa hauessa oli jotain vikaa…
… nimittäin pyrstössä.

Piiskasin ylipäätään turhan paljon yhtenäisiä ja pitkiä kaislikonreunoja, koska niistä tuli melko vähän saalista. Kun tuuli oli varsinkin lauantaina ja sunnuntaina kova, kalat olivat pakkaantuneet tuulen taitteisiin niemennokkien taakse tai muuten melko tyynessä olleisiin kohtiin. Niinhän hauet usein tekevät, kun tuuli alkaa puhallella yli kymmentä metriä sekunnissa.

Kova tuuli oli oikeastaan ainoa ikävä asia viikonvaihteen kalastusrupeamassa, jos ei oteta huomioon radion tuuppaamia uutisia. Siellä saariston rauhassa tuumin, että  parempi virsta väärään kuin Turun kauppatorin halki.

Tuulen taitteessa, tyynemmässä kohdassa oli Ahdin salakirjoitusta. Tulkitsin, että sinä luki: oletpa sinä Jukka hyvä kalamies.

Ajoittainen ja kohtuullinen vesisade ei kalastamista haitannut, ei varsinkaan, kun tuuli ei himmannut tyvenen puolelle. Yllätyksekseni meressä oli ajankohtaan ja meriveden lämpötilaan nähden myös aika vähän koukkuihin tarttuvaa vesikasvillisuutta. Rakkolevät näyttivät paikka paikoin ilahduttavan hyväkuntoisilta ja puhtailta.

Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että minä pidin puukkoni kurissa ja vapautin jokaisen saaliskalani. Kun kalastin pääasiassa yhden kolmihaarakoukun lusikkauistimella, koukut oli helppo saada kaloista irti  työvälineiden avulla. Jokainen minut lähemmin tunteva ja tätä blogia aiemmin lukeva voi helposti arvata, mikä lusikka oli kyseessä. Toiselta puolelta se on väriltään vihreä.

KALAUKKELI ON KUULLUT, ETTÄ kalamies ei juhlinnan jälkeen päässyt seuraavana aamuna kalaan, koska hänellä oli pakki sekaisin.

 

 

 

Vastaa